Paras versio itsestä voi olla harhainen kuvitelma

Anne Muhonen: Tyttö ja korppi. 86 sivua. Hertta-kustannus. Kuva: Hertta kustannus, koonnut: Aatu Jaakkola

Lukemisto|Kirjallisuus

9.11.202419:00

Arvio

Laura Kuivalahti

Aamu on erityisen tärkeä, onhan nyt Uudispäivä. Ihmiset vaeltavat kohti Uudistamoa saadakseen uuden päivityksen. Yksi toivoo pidempiä hiuksia, toinen suurempia lihaksia, kolmas terävää kaukonäköä ja neljäs rakkautta.

Ellen aikoo esittää saman toiveen kuin monta kertaa aiemmin. Hän haluaa siivet, jotta voisi lentää vapaana sieluneläimensä Edgar-korpin kanssa. Toistaiseksi he voivat nousta taivaalle yhdessä vain ilmalaivalla, johon on ostettava arvokkaita tuulisolmuja.

Ellen tarjoaa ilmalaivakyydin erikoiselle naapurilleen Poelle, jolla on sama suunta. Vuosittainen Uudispäivä saa kuitenkin erikoisen käänteen, joka pakottaa Ellenin kyseenalaistamaan kaiken.

Anne Muhosen Tyttö ja korppi -lastensarjakuva on saanut alkunsa vuoden 2021 Inktober-haasteesta, jossa on tarkoitus piirtää lokakuun ajan päivittäin vaihtuvan aiheen mukaan.

Fantasiasarjakuva Ellenistä ja hänen pahantuulisesta korpistaan sai alkunsa siis sattumalta, aivan kuten parhailla tarinoilla on tapana. Sarjakuvaa suositellaan yhdeksänvuotiaille ja sitä vanhemmille, mutta myös aikuinen viihtyy kutkuttavan tarinan ääressä.

Muhonen pudottaa lukijan keskelle fantasiamaailmaa sen kummemmin selittelemättä. Sarjakuvan maailma on kaikessa haikeudessaan kiehtova. Itsestään parempaa versiota päivitysten avulla muokkaavat ihmiset kertovat omaa tarinaansa 2020-luvun maailmasta, jossa itsestään voi löytää loputtomasti korjailtavaa.

Sarjakuva on Muhosen alkuperäisiä haastekuvia mukaillen sävyiltään valtaosin harmaa, mutta kaunis turkoosi tuo sivuille väriä ja luo tunnistettavan maailman. Uudistamolta saapuvien ihmisten violetti hehku tuntuu tarinan yleissävyjen rinnalla lähes riehakkaalta, mikä alleviivaa tarinan teemoja hienovaraisesti.

Ellenin ja Edgarin maailmaan uppoaisi mielellään pidemmäksikin aikaa. Itse asiassa sarjakuvan ainoa moitittava puoli on se, että verkkaisesti käynnistyvä tarina lähtee huippukohtaa lähestyessään niin nopeaan raviin, että sarjakuva tuntuu töksähtävän loppuunsa viimeisillä sivuilla.

Hivenen avoimeksi jäävä loppu saa toivomaan, että tytön ja korpin tarinalle on luvassa jatkoa. Tai ehkä parempi onkin jättää lukija janoamaan lisää ja jatkamaan tarinaa omassa mielessään.

Kuva: Hertta kustannus