Maksu kuin maksu: Viime kädessä sen maksaa aina lopulta viljelijä
Eläinrekisterien käyttö on viljelijälle pakollista, ja niistä hyötyvät sekä teollisuus, kauppa että tilalle asti jäljitettävien ja turvallisten elintarvikkeiden muodossa myös kuluttaja. Järjestelmän maksumiehenä on kuitenkin käytännössä viljelijä, jolla ei ole mahdollisuutta siirtää aiheutuneita kustannuksia elintarvikeketjussa sen enempää eteen- kuin taaksekaanpäin.
Eläinten ilmoittaminen nautarekisteriin muuttuu käytännössä maksulliseksi viljelijöille, kun Ruokavirasto alkaa periä maksua rekisterin rajapinnan käytöstä tuotanto-ohjelmistojen kehittäjiltä. Kuvituskuva. Kuva: Petteri KivimäkiPro Agria ja jalostusosuuskunta Faba sekä niiden yhdessä MTK:n kanssa omistama maatalouden sovelluskehittäjä Mtec Solutions ovat tehneet Helsingin hallinto-oikeuteen valituksen Ruokaviraston päätöksestä muuttaa nykyisen nautarekisterin rajapinta maksulliseksi sen käyttäjille (MT 25.3.). Eläintenpitäjiä itseään muutos ei suoraan koske; maksua aletaan periä lakisääteisiä tietoja ilmoittavien sijaan muilta rekisteriä käyttäviltä yrityksiltä, neuvontapalveluiden ja tietokonesovellusten tarjoajien ohella esimerkiksi teurastamoilta ja jalostusyrityksiltä. Viime kädessä maksajana on kuitenkin aina viljelijä, kuten Mtechin toimitusjohtaja Christian Jurvanen MT:lle toteaa.
Eläinrekisterit ovat nykyisin eittämättä tärkeä osa suomalaisen eläintuotannon ydintä: ne ovat sekä EU-tukijärjestelmän viljelijöille asettama pakko että merkittävä tekijä ruoan jäljitettävyyden perustaa. Kaikkia eläintenpitäjiä koskevien tukiehtojen mukaan viljelijöiden pitää huolehtia siitä, että heidän eläimiään koskevat viranomaisrekisteritiedot ovat aina ajantasaisia. Rekisterien ansiosta jopa kuluttajan lautasella olevan lihan alkuperä on selvitettävissä tilalle – tai tiloille – asti. Se tekee kotimaisesta lihasta turvallista ja luotettavaa.
Ruokavirasto muistuttaa, että viljelijän ei ole pakko käyttää lakisääteisten ilmoitusten tekemiseen kaupallisten sovellusvalmistajien ohjelmistoja: ilmoituksen voi tehdä ilmaiseksi viraston omassa sähköisessä asiointipalvelussa. Käytännössä useimmat tilat käyttävät arjessaan jatkuvasti kaupallisia sovelluksia, ja niihin kirjattujen eläintietojen siirto viranomaisten järjestelmään on vain yksi ohjelmistojen käyttötarkoituksista. Tietojen kirjaaminen erikseen sekä arjessa tarvittaviin ohjelmistoihin että viranomaisjärjestelmään olisi yrittäjille tarpeeton hallinnollinen taakka.
Osaltaan tilanne on jälleen yksi osoitus viljelijän heikosta asemasta elintarvikeketjussa. Viljelijöiden joukko on rajallinen, joten myös markkinat Suomeen soveltuville ammattiohjelmistoille ovat pienet. Se vähentää viljelijöiden mahdollisuuksia kilpailuttaa yhteistyökumppaneitaan aidosti. Näin ollen onkin aivan selvää, että viime kädessä maksut rajapinnan käytöstä jäävät viljelijän maksettavaksi.
Tietojen kirjaaminen eri paikkoihin olisi yrittäjille tarpeeton hallinnollinen taakka.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
