Sonnin korvamerkkien irtoaminen johti tuhansien eurojen menetykseen karjatilalla: ”Pikkuvirheestä voi lähteä liikkeelle niin iso oravanpyörä, että tila voi kaatua”

Janne Sirviö toteaa, ettei maatiloilla ole tässä taloustilanteessa mitään puskureita ottaa vastaan tahattomista virheistä aiheutuvia isoja tukileikkauksia. Kuva: Pentti Vanska

Kas, yhdeltä sonnilta on pudonnut molemmat korvamerkit! Täytyypä tilata heti uudet!

Näin pohti kuopiolainen Janne Sirviö viime vuoden keväällä. Hän ei kuitenkaan ehtinyt hoitaa asiaa, ennen kuin sai puhelinsoiton: tilalle tulee eläinvalvonta.

Silloin olikin jo liian myöhäistä. Aikaikkuna oli sulkeutunut, eikä uusien merkkien tilaaminen enää säästänyt tilaa tukileikkaukselta. Merkkien olisi pitänyt olla tilattuina, kun puhelu tuli.

Valvojat saapuivat ja totesivat, että merkitöntä sonnia ei voi tunnistaa. Sen takia tilan kaikista EU-rahoitteisista suorista tuista leikattiin prosentti. Yhteensä menetys oli noin 2 500 euroa.

”Kyllähän se kohtuuttomalta tuntuu. Jos ajatellaan vaikka, että tilalla jää viivan alle 20 000–30 000 euroa vuodessa, 2 500 euron leikkaus siihen on merkittävä”, Sirviö toteaa.

Vähän kuin palkansaajan käteen jäävästä vuosipalkasta napattaisiin kymmenesosa ylinopeuden takia.

Sirviö kasvattaa tilallaan nautoja ternistä teuraaksi. Eläinmäärä on noin 250.

Lisäksi hänellä on setänsä kanssa yhteisomistuksessa tila, jolla on 480 loppukasvatuspaikaa. Tukimenetys koski tätä yhteisomistuksessa olevaa tilaa.

Sirviö ei syytä tilanteesta Ruokavirasto tai valvojia. ”He tekevät tärkeää työtään EU-sääntöjen mukaan.”

Mutta ne EU-säännöt tuntuvat kohtuuttomilta, todellisuudesta irronneilta.

Kyseisessä tilanteessa tuntui suorastaan koomiselta, että sonni oli todettava mahdottomaksi tunnistaa. Se oli ainoa, jolta puuttuivat molemmat merkit – jokainen muu eläin oli siis tunnistettavissa. Sonnin tulopäivä ja ryhmä tiedettiin, ja lisäksi se oli rotunsa takia silmiinpistävästi täysin eri värinen kuin kaikki muut, ainoa harmaa.

Teuraaksi eläin sentään kelpasi. Kun korvausmerkit saapuivat, se olikin taas tunnistettavissa eikä enää vaarantanut elintarviketurvallisuutta.

Sonneilta putoilee korvamerkkejä jatkuvasti, eikä kaikkien putoamista pysty isolla tilalla millään heti havaitsemaan, Sirviö kertoo. Isolla ja pienellä tilalla on kuitenkin yhtä tiukat säännöt.

Iso yritys on valvontojen suhteen hankalassa asemassa. Mitä enemmän tilalla on eläinliikennettä sisään ja ulos ja mitä enemmän korvamerkkitilauksia, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se joutuu valvontaotokseen.

Valvonnan todennäköisyyttä nostaa myös se, jos tilalla on kerran havaittu jokin virhe.

Niitä sattuu helpoimmin eläinrekisteri-ilmoituksissa, Sirviö toteaa.

Jokaisen eläimen saapuminen tai poisto on merkittävä rekisteriin seitsemän päivän kuluessa, ja eläimen kaikkien tietojen on oltava oikein.

”Syntymätunnukset ovat pitkiä numerorimpsuja, ja monen eläimen tunnukset ovat lähellä toisiaan. Jos esimerkiksi eläimen poiston merkitsemisessä tulee yhden numeron heitto ja poistatkin vahingossa väärän eläimen, siitä tulee seurauksia”, Sirviö kuvaa.

”Vaikka kuinka huolellinen olisit, saatat valita väärän eläimen numeron. Klikkausvirheisiin ei kuitenkaan ole varaa, niistä homma usein lähtee menemään pieleen.”

Kun viljelijä jää kiinni virheestä, jonka on tehnyt täysin vahingossa, hän on jatkossa entistä tarkemmassa syynissä. ”Ja tukien leikkausprosentit lähtevät nousemaan, jos virheitä tulee lisää.”

Sirviön mukaan järjestelmän armottomuus tulee monelle viljelijälle täytenä yllätyksenä.

”Puhutaan isoista summista. Lisäksi tulevat mahdolliset jälkiseuraamukset, jos myöhemmin todetaan muita virheitä. Jostakin pikkuvirheestä, joka ei millään lailla vaaranna elintarviketurvallisuutta, voi lähteä liikkeelle niin iso oravanpyörä, että tila voi kaatua.”

Sirviö toteaa, ettei maatiloilla ole tässä taloustilanteessa mitään puskureita ottaa vastaan isoja tukileikkauksia.

Sekään ei riitä, että itse välttyy virheiltä. Virhe voi tapahtua vasikan syntymätilalla, välittäjän käsittelyssä tai välikasvatuspaikassa. ”Loppupää kantaa aina vastuun ja seuraukset.”

Tukivalvonnasta aiheutuvat sanktiot ovat kohtuuttomia, puhdasta tuottajan nöyryyttämistä ja ahdinkoon ajamista, MTK:n nautaverkoston puheenjohtaja Jaakko Isomäki sanoo.

Hän ymmärtää, että esimerkiksi korvamerkkiasioissa taustalla on eläimen jäljitettävyys. ”Mutta seuraamukset eivät ole missään suhteessa vahingon määrään tai riskiin.”

Isomäen mielestä säädöksissä pitäisi olla joustoa, kun kyseessä on selkeästi inhimillinen virhe, ja tilalla on kaikki muu kunnossa.

”Pitäisi olla niin sanottu keltainen kortti. Olisi mahdollisuus panna asiat kuntoon ennen kuin ruvetaan kurittamaan armottomilla sanktioilla.”

Tämänhetkisessä kustannuskriisissä tuottajat ovat taloudellisesti ja henkisesti niin lujilla, että kaikki tukileikkaukset ovat kestämättömiä, toteaa myös MTK:n nauta-asiantuntija Saara Patama.

Erityisen kohtuuttomilta leikkaukset tuntuvat, kun kyse tapauksista, joissa tuottaja ei ole tavoitellut tai saanut minkäänlaista etua.

Pataman mielestä virheprosentteja olisi todella tarvetta miettiä uudelleen. ”Isossa karjassa puute yhden eläimen kohdalla on prosentuaalisesti olemattoman pieni, mutta johtaa helposti isoihin seuraamuksiin.”

Uudella cap-kaudella tilanteeseen on luvassa parannusta, sillä pelto- ja eläintukien yhteys virhetilanteissa poistuu.