Juho Hannukselan kahteen puimuriin kertyy tänä syksynä yhteensä reilut 600 hehtaaria puitua viljaa. Vaikka ensi vuodeksi on jo sovittu uusia asiakkuuksia, puintikapasiteettia on vielä reilusti tarjolla. Kuva: Arto Takalampi
Peltojen pehmeneminen rahtipuinninkin kiusana: Isoa konetta ajavalle kuskille lakoviljaa suurempana haasteena on kantavuus
Useamman voimakkaan saderintaman liikkuminen Pohjanmaan maakuntien yli kasteli kasvustot ja vetti pellot elokuussa juuri ennen puintikauden alkua.Ilmajoki
Juho Hannuksela viljelee agronomiopintojen ohessa omaa kasvinviljelytilaa sekä urakoi kahdella puimurilla. Kuva: Arto TakalampiKolme vuotta kasvinviljelytilaa viljellyt ilmajokelainen Juho Hannuksela pui nyt toista syksyä omien peltojensa lisäksi rahtia. Hänellä urakoinnin alku on pitkälti samanlainen kuin useilla muillakin.
”Kun oma pinta-ala oli kasvanut yli sataan hehtaariin, vaihdoin pari vuotta sitten käytettyyn Claas Tucano 440:een. Ja kun iso kone tuli pihaan, mietin, että voisihan sillä rahtiakin puida lähialueen viljelijöidenkin sitä kysellessä”, hän sanoo.
Heti ensimmäiseksi urakointisyksyksi Hannuksela sai asiakkaakseen hieman edempää ison viljatilan, jossa on puintialaa useampi sata hehtaaria. Kun Tucano on siellä syksyt kiinni, tuli tarve ostaa toinen puimuri paikalliseen urakointiin ja omiin puinteihin.
”Olihan toisen, isomman kokoluokan Lexion 670:n hankinnassa oma jännityksensä, riittävätkö työt. Tieto levisi uudesta kalustosta ja ensi vuodeksi on jo sovittu uusia asiakkaita. Lisääkin mahtuu, sillä puintikapasiteettia on vielä reilusti”, hän sanoo.
”Vilja oli valmista ja eräälläkin ruispellolla rukiin kosteus oli 16 prosenttia. Pelto ei vain kantanut alla.” Juho Hannuksela
Syyskuun ensimmäisen viikon jälkeen oli kahdella puimurilla puituna kaikkiaan reipas 400 hehtaaria, ja omia sekä sovittuja puinteja oli edessä hieman yli 200 hehtaaria. Viime vuonna kokonaispuintiala nousi 630 hehtaariin ja samaan hän arvelee pääsevänsä tänäkin syksynä.
Hannuksela pyörittää puinteja veljensä Samuelin ja yhden kausityöntekijän kanssa. Tarvittaessa kiireapua samoin kuin kalustoa löytyy yhteisverkostosta, ja tärkeää on myös molemminpuolinen joustavuus asiakastilojen kesken.
Tätä syksyä voi Juho Hannukselan mukaan sanoa vaihtelevaksi. Elokuussa näytti, etteivät viljat valmistu millään ja niiden viimein valmistuttua tulivat sateet.
”Sateiden takia ei pellolle päässyt ja kun olisi päästy, alkoi taiteileminen kantavuuden kanssa. Pahinta olivat elokuun pari viimeistä viikkoa, jolloin ilmassa oli jo katastrofin ainekset”, Hannuksela sanoo.
”Vilja oli valmista ja eräälläkin ruispellolla rukiin kosteus oli 16 prosenttia. Pelto ei vain kantanut alla.”
Asiakkaiden pelloissa rypeminen harmitti häntä, vaikka niiden puintia oli toivottukin, samoin puintien viivästyminen märkyyden vuoksi.
”Puitavaa tuli koko ajan lisää ja olisi pitänyt pystyä palvelemaan asiakkaita sekä hyödyntämään täysin kapasiteetti sesongin aikana”, hän harmittelee.
Syyskuun puolella tilanne muuttui, sillä ensimmäisellä viikolla oli jo hyvät puintikelit. Pellot olivat päässeet kuivahtamaan sateiden tauottua ja alkoivat kantaa paremmin, joten puintikin sujui mainiosti.
Vaikka sateet olivatkin lakoonnuttaneet osaa pelloista, lakovilja ei ole Hannukselan mukaan ongelmana siinä missä heikko kantavuus. Matalaa ja loivaa lakoa toki on, mutta sen sai puitua, ja vähäistä, täysin maata vasten olevaa liimalakoa hän ei lähde nuolemaan.
”Alin kerros on usein jo sellaista, ettei sen korjaaminen ole taloudellisesti järkevää.”
Loivasti laossa olevan kauran puinti onnistuu vaivatta. Vähäistä maata vasten olevaa kasvustoa Juho Hannuksela ei lähde nuolemaan, koska sen korjaaminen ei ole taloudellisesti järkevää. Kuva: Arto TakalampiHaastavat puintiolot ja osin märkä vilja kuormittivat kalustoa muun huoltotarpeen lisäksi. Hannuksela antaakin kiitokset luottohuoltoyrittäjälle Mikko Viitamäelle, joka varmisti, että koneet liikkuivat.
”Remonteista selvittiin muutamassa tunnissa, samoin varaosahuolto pelasi hyvin. Mitä ei saanut Suomesta, se tuli maahantuojan pikarahtina Saksasta.”
Kaikkiaan hän pitää tähän asti puitua satoa vähintäänkin kohtalaisena, joskin lohkoilla on vaihtelua. Omaa syysvehnää hän sai parhaimmillaan kahdeksan tonnia hehtaarilta ja keskisatokin pysyi yli kuuden tonnin. Toinen ääripää oli erään lohkon 2,5 tonnin kaurasato.
Puimurin kopista Hannuksela on tehnyt pari havaintoa: maan kasvukunnosta ja vesitaloudesta on huolehdittava ja kannattaa suosia viljelykiertoa.
”Niillä lohkoilla, joissa esikasvina oli ollut herne, sen lannoite- ja kuohkeutusvaikutuksen näke selvästi kasvustossa”, hän korostaa.
Tähän mennessä puimaansa viljasatoa Hannuksela pitää vähintään kohtalaisena, joskin hajontaa ja paikallista vaihtelua on. Kuva: Arto TakalampiArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
