Tuet aktiivitiloille, vaativat lihantuottajat
Tukien ohjaaminen aktiiviviljelijöille on lääke lihantuotannon kannattavuuden parantamiseen, todettiin MTK:n lihaseminaarin yleisöstä torstaina.
”Se on vaan tiukka paikka poliitikoille ja MTK:lle”, tuottaja Jari Kauhanen Pohjois-Savosta epäili.
Naudanlihantuottaja Timo Mehtälä Haapavedeltä syytti järjestöä oman pesän suojelemisesta, kun se ei aja asiaa kannanotoissaan.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) tyrmäsi epäilyt omalta osaltaan toteamalla ”ei se ole minulle kova paikka ollenkaan”. Koskinen kaipasi ehdotuksia siitä, miten tukien kohdennus toteutetaan.
Kun tukia kohdistetaan tarkemmin, byrokratia lisääntyy. Yleinen taso on helpompi, mutta silloin tuen kohdetta ei pystytä määrittämään tarkasti, ministeri selitti.
”Jokainen tietää missä tilanteessa maan talous on. Lisärahaa ei ole helppo saada. Leikkaukset on kuitenkin pyritty kohdistamaan niin, että ne koskevat mahdollisimman vähän viljelijöitä”, Koskinen sanoi kannattavuusongelmien kanssa painiville lihantuottajille.
MTK:n lakimies Marica Twerin esitteli Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) tänä vuonna valmistunutta alkutuotantoselvitystä. Siinä pureuduttiin naudan-, sian-, siipikarjan- ja lampaanlihan markkinoihin Suomessa.
KKV löysi puutteita järjestelmästä ja sopimuksista. Sen mukaan tuottajan neuvotteluasema on heikko.
Lihanhankintamarkkinat ovat
keskittyneet, sopimusten irtisanomisajat ovat pitkiä, tuottaja ei tiedä eläinten hintaa niitä myydessään ja sopimuksissa on yksintoimitusehtoja.
Yksintoimitusehdot tarkoittavat välityseläinjärjestelmän ehtoja, joilla tuottajan edellytetään ostavan hankintayhtiön eläimiä. Tuottaja ei myöskään saa myydä niitä toiselle yhtiölle.
KKV:n mukaan alkutuottaja kantaa ketjun suurimman taloudellisen riskin.
Selvityksen päätelmissä todetaan, että sopimuskäytäntöjä on muutettava. Lihatalot eivät saa muuttaa sopimuksia yksipuolisesti ja tuottajan on tiedettävä hinta eläimiä myydessään sekä voitava neuvotella siitä.
Hintojen on oltava vertailukelpoisia. Tuottajan on pystyttävä selvittämään, millaisista osista ja lisistä hinta koostuu. Sopimusten irtisanomisen on oltava helpompaa.
Tuottajien puheenvuoroissa hinnoittelun sekavuus nousi merkittäväksi ongelmaksi. Kun ei tiedetä, mitä ja mistä maksetaan, hintoja ei voida vertailla.
Twerin totesi, että jos ala ei itse puutu sopimuskäytäntöihin, sen tekee KKV. Lopputulos ei silloin tyydytä välttämättä ketään.
MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila huomautti, että seminaarin keskustelussa on jäänyt vähälle huomiolle se tosiasia, että tilojen lisäksi myös lihatalojen tulos on ollut heikko.
”Raha tulee tiloille lihanjalostusteollisuudesta. Raha on saatava ensin sinne ja sieltä tiloille”, Marttila painotti.
Marttila totesi, että maataloustuotannon edellytykset annetaan EU:takin korkeammalta. Taustalla on maailman kauppajärjestö WTO.
”Maailman kauppasopimukset on tehty asetelmassa, jossa ruuasta on ollut ylituotantoa. Nyt on ruuan alituotanto. Tavoitteena pitäisi olla nyt ruuan tuotannon tukeminen. Tuet pitäisi ohjata aktiivitiloille” puheenjohtaja sanoi.
HANNA SALONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
