Rikkakananhirssi ja viherpantaheinä –ilmastonmuutos suosii uusia rikkakasveja

Ilmastonmuutoksen myötä Suomeen on odotettavissa yhä uusia ja entistä vaikeammin torjuttavia rikkakasveja. Kuvituskuva. Kuva: Kimmo Haimi

Maatalouden parissa työskentelevät huomaavat ilmastonmuutoksen vaikutukset konkreettisesti jokapäiväisessä työssään.

Vaikka ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat pitkällä aikavälillä tapahtuvia, yksikin poikkeuksellinen kesä osoittaa, että ilmastonmuutos on tässä ja nyt. Kasvukauden sääolot ovat vaihtelevia ja ääripään sääilmiöt ovat yleistyneet. Kasvukauden sateet voivat jakautua epätasaisesti ja välillä voi olla kuivuuskausia. Hellejaksot äärimmäisen kuumine lämpötiloineen koettelevat viljelykasveja.

Viljelyn edellytykset heikkenevät vähitellen Välimeren alueella ja Keski-Euroopassa. Pohjoisessa peltoviljelyn edellytykset muuttuvat suotuisemmiksi.

Pohjoisille alueille tulee kuitenkin ilmastonmuutoksen myötä vieraslajeja ja uusia kasvitauteja ja tuholaisia, joiden kanssa täytyy pärjätä.

Muutoksia tapahtuu myös rikkakasvilajistossamme.

Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat siirtyneet uusille alueille ihmistoiminnan kautta. Tulokaslaji saapuu itsenäisesti ilman ihmisen apua.

Osa vieraslajeista aiheuttaa suurta haittaa maataloudelle tai luonnonympäristölle. Näitä lajeja on listattu haitallisiksi vieraslajeiksi joko EU:n tasolla tai kansallisesti. Listatuksi pääsemisen edellytyksenä on arviointi, jossa huomioidaan lajin aiheuttamat taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset, sekä haitalliset vaikutukset luonnon monimuotoisuudelle.

Suomessa esiintyville listatuille vieraslajeille määrätään hallintatoimenpiteitä. Esimerkiksi jättiputket kuuluvat EU:n haitallisten vieraslajien listalle ja niiden määrätietoinen torjunta on aloitettu Suomessa.

Rikkakananhirssi ja viherpantaheinä ovat esimerkkejä pelloilla esiintyvistä lajeista, jotka ovat kulkeutuneet uusille alueille ihmistoiminnan avulla ja hyötyvät ilmastonmuutoksesta – poikkeuksellisen kuumista kesistä. Molempia lajeja on löydetty Suomesta jo kauan.

Rikkakananhirssin ensimmäinen kirjattu havainto on vuodelta 1872 Siilinjärveltä ohrapellosta (vieraslajit.fi -sivusto).

Viime vuonna rikkakananhirssistä ja viherpantaheinästä tehtiin useita havaintoja monimuotoisuusseoksista, joiden mukana siemeniä oli tullut pelloille.

Muidenkin kuin maanviljelyn parissa työskentelevien olisi tärkeää tunnistaa rikkakananhirssi ja kitkeä se löydettäessä pois ja hävittää polttojätteen mukana.

Hankalille rikkakasveille on useita yhteisiä ominaisuuksia: runsas siementuotanto, maaperän siemenpankki, joustavuus päivän pituuden suhteen, sopeutuminen niittoon ja tehokas ravinteiden ja vedenottaminen.

Rikkakananhirssin siemenet voivat säilyttää itämiskykynsä maaperässä sopivalla syvyydellä jopa kymmenen vuotta. Torjunnan tekee hankalaksi se, että niiton jälkeen kasvi voi kehittää lukuisia uusia versoja, jotka muodostavat kukinnon.

Syystäkin rikkakananhirssi on yksi hankalimpia rikkakasveja maailmassa. Rikkakananhirssi on myös muodostanut maailmalla torjunta-aine resistenssiä.

Uusien rikkakasvien nopea leviäminen ei ole pelkästään Suomen ongelma, vaan ilmiö on Euroopan ja koko maailmankin laajuinen.

Kun arvioidaan, mitä uusia lajeja Suomeen voi tulla, kannattaa seurata Baltian ja muiden Pohjoismaiden tilannetta. Mikä rikkakasvi on ongelma Tanskassa ja Ruotsissa tänään, on mahdollinen ongelma Suomessa huomenna.

Suomessa on esimerkiksi juolavehnää lukuun ottamatta ollut toistaiseksi vähän ongelmia heinämäisistä rikkakasveista. Tämä johtuu Suomen kevätviljavaltaisuudesta. Ilmastonmuutoksen myötä tapahtuvaksi ennustetun syysviljojen yleistymisen voidaankin ennustaa tuovan hankalasti torjuttavat rikkapuntarpään ja italianraiheinän Suomenkin riesaksi.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama rikkakasvillisuuden muutokset tapahtuvatkin yleensä viljelyn muutosten kautta. Lämpenevä ilmasto mahdollistaa eteläisten rikkakasvien menestymisen, mutta viljelymenetelmät lopulta määrittävät niiden levinneisyyden ja runsauden.

Terho Hyvönen

tutkimusprofessori

Luonnonvarakeskus

Sami Markkanen

asiantuntija

Ruokavirasto