Lukijalta: Metsäsektorin koko arvonlisän kohdistaminen puulle on virheellistä

Vanha metsä. Kuvituskuva. Kuva: Petteri Kivimäki

Jani Lehto ja Antti Asikainen kritisoivat selvitystämme vanhojen metsien suojelun kustannus–hyötyanalyysistä, koska se sivuuttaa metsäsektorin arvonlisän (MT 18.9.). Vaatimus arvonlisän huomioon ottamisesta on tuttu myös metsäteollisuuden puheista. Se on kuitenkin virheellinen. Lehto ja Asikainen sekoittavat toisiinsa kustannus–hyötyanalyysin ja suojelun taloudellisten vaikutusten analyysin.

Kustannus–hyötyanalyysi tarkastelee minkä tahansa hankkeen kannattavuutta.

Miksi arvonlisää ei pidä käyttää metsien suojelua tarkastelevassa kustannus–hyötyanalyysissä? Vastaamme kansantajuisesti, mutta vastauksen taustalla on vahva talousteoria. Metsäteollisuuden tuotoksen arvo syntyy pääoman, työvoiman ja puun sekä muiden tuotantopanosten yhdistämisestä tuotantoprosessissa.

Lehto ja Asikainen vaativat koko arvonlisän kohdistamista puulle, mikä on virheellistä, koska puuraaka-aine ei luo kaikkea arvoa. Puun taloudellinen arvo kuvaa vain sen panosta tuotantoon, ja sitä vastaa puun hinta.

Suojelun kustannusvaikutusten tarkasteluun Lehto ja Asikainen tarjoavat liian kapean näkökulman. He korostavat vain metsäsektorin kustannuksia, ja muu kansantalous sisällytetään tarkasteluun vain osittain.

Taloustieteellisesti oikea tapa tehdä suojelun vaikutusanalyysia on käyttää kokonaistaloudellista mallia, sillä metsäsektorin muutokset vaikuttavat muihin sektoreihin joko vapauttamalla tai viemällä resursseja. Selvityksessämme tarkasteltu 100 000 hehtaarin suojelu aiheuttaa niin pienen muutoksen puun tarjontaan, että kokonaistaloudelliset vaikutukset jäänevät vähäisiksi.

Luken omissa julkaisuissa on arvioitu vaikutuksia vain metsäsektoriin. Suojelupinta-alat ovat olleet suurempia ja silti vaikutukset hakkuukertymään ja metsäteollisuuden tuotantoon vähäisiä. Onkin ikävää, että Lehto ja Asikainen esittävät Luken raportoimat kustannukset, hieman yli 200 euroa hehtaarilla, jopa 570 euron suuruisina kohdistamalla arvonlisävaikutuksen vain metsämaalle koko suojelualan sijaan.

Kustannus–hyötyanalyysimme nojaa taloustieteeseen ja sen selkeisiin laskentaperiaatteisiin. Ainoa taloustieteellisesti perusteltu tapa toteuttaa vanhojen metsien suojelun kustannus–hyötyanalyysi on käyttää puun hintaa suojelun vaihtoehtoiskustannuksena.

Suojelun vaikutusten taloudellinen analyysi on luonnollisesti tervetullut, mutta se tulee tehdä kokonaistaloudellisella mallilla kaikkien vaikutusten ottamiseksi huomioon.

Markku Ollikainen

ympäristöekonomian emeritusprofessori

Johanna Kangas

tutkijatohtori