Keskisen myllyn tattarista yli puolet menee leipomoille. ”Gluteeniton on ollut opettelua leipomoillekin. Vähäiset toimijat ovat löytäneet nopeasti toisensa”, Markku Vitikainen toteaa.
Valvova mylläri
Kuva: Keskisen Mylly
Kuva: Keskisen Mylly
Markku Vitikainen tuottaa tattaria ohjenuoranaan tarkkuus, huolellisuus ja puhtaus.
Tattarin täytyy olla puhdasta kaikista muista viljoista, että keliakiaa sairastava voi syödä sitä. Keskisen myllyn tattari on, sillä myllyssä jauhetaan vain tattaria. Lisäksi tattari tulee myllyyn Pohjois-Pirkanmaan tattariosuuskunnalta, jonka puimurit ja kuivurit käsittelevät yksinomaan tattaria.
”Suomalaiset viljelijät haluavat, että heidän tuotteensa on laadukasta ja arvokasta, ei bulkkia. Sitä tämä meidän tattarimme on”, vakuuttaa Keskisen myllyn perustaja ja pyörittäjä Markku Vitikainen.
Vitikainen Vilppulasta oli vielä EU-aikaan siirryttäessä ihan tavallinen tilallinen, joka 17 hehtaarin peltoalan kesantomaillaan kokeili tattaria. Sitä kun sai korjata kesannoltakin.
Tilalla kasvatettiin ja pakattiin heinää lemmikkieläinliikkeissä myytäväksi. Tattarista kuviteltiin saatavan siementä, jota marsut ja muut jyrsijät voisivat syödä, mutta kuorimattomana se ei niille maittanut eikä edes linnuille.
Jotain uutta piti keksiä, sillä Vitikaisen tila oli liian pieni EU-talouteen.
Kelpaa keliaakikolle
Maatilateknisen koulun käynyt Vitikainen on aina ollut kiinnostunut koneista. Niinpä hän alkoi kehittää tattarille jyvien kuorintalinjaa – ja onnistui. Tosin kehittelyyn meni koko ensimmäisen vuoden sato.
”Silloin tuli myös ensimmäistä kertaa vastaan sana keliakia. Tuttava sanoi, että hän voisi syödä tattaria, vaikka muu kotimainen vilja ei käykään”, Vitikainen kertoo.
Niinpä Markku ja Aila Vitikainen alkoivat valmistaa tattarista tuotteita ihmisille. Toiminta laajeni niin paljon, että tilan vanhat rakennukset kävivät pieniksi. Vuonna 2000 Vitikaiset rakensivat tilan pihapiiriin kokonaan uuden myllyn.
Kolme vuotta myöhemmin syntyi Pohjois-Pirkanmaan tattariosuuskunta, sillä Vitikaisen aika ei enää riittänyt viljelyyn ja raaka-ainetta tarvittiin koko ajan lisää.
Osuuskunnasta on ollut Keskisen myllylle iso apu, sillä se hoitaa siementen hankinnan, puinnin, kuivauksen ja kuljetukset. Tuotantoa on voitu kasvattaa ja ketjusta on saatu puhdas, kun puimurilla ja kuivurilla ei käsitellä muita viljoja.
Viljelyalan voisi tuplata
Kun Vitikainen aikoinaan kysyi tattarin viljelystä neuvoa asiantuntijoilta, hänelle sanottiin, että voihan sitä viljellä, muttei siinä ole järkeä, kun Suomessa ei tattaria kukaan jauha.
Vaan nykyään jauhaa. Virtasalmella on tattaria jalostava Virtasalmen Viljatuote ja Keskisen mylly Vilppulassa jalostaa tattaria kuuteen muotoon, uusimpana makaroniksi. Kysyntää tattarituotteille riittäisi enemmän kuin Suomessa pystytään tuottamaan.
”Tänä vuonna tattaria viljeltiin meille 750 hehtaaria. Saman verran tarvittaisiin lisää”, Vitikainen haastaa viljelijöitä.
Tattari menestyy parhaiten Etelä-Suomessa ja rannikolla, missä sitä viljellään Vaasan korkeudelle saakka. Pohjois-Pirkanmaan tattariosuuskunnassa on 74 jäsentä.
”Tattari on kiinnostanut suomalaisia viljelijöitä, koska muun viljan hinta on ollut pohjamudissa ja viljaa on jopa poltettu lämmöksi. Kun viljelee tattaria, tuottaa laatua.”
Maaseutu elävänä
Vitikaiset ovat halunneet pitää yrityksensä omalla maatilalla, vaikka se sijaitsee yhdeksän kilometrin päässä Vilppulan keskustasta metsän keskellä.
”Meille on tärkeää, että tattari on paikallinen tuote ja voimme olla taloudellisesti kilpailukykyisiä näilläkin saloilla. Tiet täytyy pitää kunnossa, kun rekat ajavat tavaraa myllyyn ja myllyltä pois. Pysyy jonkinlainen infrastruktuuri täälläkin.”
Maaseudun hyvä puoli on Vitikaisten mielestä myös se, että läheltä löytyy osaavia ihmisiä lyhyellä varoitusajalla. Niin kuin esimerkiksi tänään: naapurin emäntä Ritva Aromäki on tullut kokkaamaan tattariherkkuja tuotantopäällikkö Lea Tsupukan avuksi.
Kuluneet kantapäät
Taitava täytyy olla myös yrittäjän. Markku Vitikainen mainitsee olevansa ihminen, jolla ei ole kantapäitä. ”Kun kaikki on tullut kokeiltua kantapään kautta.”
Kuten pakkaukset, joissa on ollut kaikki mahdolliset ongelmat.
”Kartonkirasiaa pitää arkipäiväisenä juttuna, mutta voisin kirjoittaa kirjan sen kehittämisestä. Liimasaumat eivät pysyneet kiinni, nokan muotoilu petti. Löysin itseni kaupasta pyörittelemästä laatikoita: miten päin niissä on saumat ja nokat. Pakkaus pitää saada auki, mutta se ei saa aueta itsekseen”, Vitikainen havainnollistaa.
Nyt on menossa kolmas, vuosi sitten Italiasta hankittu, pakkauskone ja se onneksi toimii.
”Ne ovat isoja investointeja meidän kokoiselle yritykselle.”
Toisaalta kaikkea ei kannata tehdä itse. Vaikka Aila-emäntä on taloushallintoon erikoistunut merkonomi, niin yrityksen kirjanpito on ulkoistettu. Ja pakkauksia on suunniteltu yhdessä mainostoimiston kanssa.
Toimen miehenä Markku tunnustaa, että on ollut iso kasvun paikka antaa joku asia ammattilaisten tehtäväksi.
”Onneksi on löytynyt hyviä yhteistyökumppaneita. Ja osuuskunta on ensiarvoisen tärkeä. Me emme jauhaisi yhtään mitään, jos muut eivät viljelisi meille. Tämä on yhteistyötä.”
www.tattariosk.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
