Hitaasti kiiruhtaen

Mielipide

14.5.200816:00

Kolumni

Mia Palokallio

Mistä moinen mielenhäiriö? Ehkä se oli keväthuumaa, ehkä jotain aivan muuta. Mitään en tunnusta.

Pitkän talven ja hikisten kun-

tosaliaamujen jälkeen ajatus kir-

mailusta tuoksuvassa kevätaamussa alkoi oudolla tavalla kiehtoa.

Siispä kokeilemaan ensin kuntosalin juoksumatolla. Ikivanhat salikengät kelvatkoon, näkee sitten, kannattaako kunnon tossuihin investoida.

Kunnon pitäisi riittää, ei kai sitä koko talvi olla turhaan treenattu. Jos kymmenettuhannet naiset vetäisevät pian kympin lenkin, ei kai se meikäläisellekään ole mahdotonta.

Miten typerä sitä voi olla?

Kyllä mun kunto riitti, leuhkin miehelleni sitten. Jalat vaan ei oikein tykänneet.

Parin päivän päästä toinen koipi oli entistä kipeämpi, mutta kevätaamu tuoksuineen kutsui vastustamattomasti. Ehkäpä kunnon kävelylenkki koiran kanssa tekee kintulle vaan hyvää, järkeilin.

Ei tehnyt. Aikani kärsittyäni nilkutin lääkäriin.

Tämä on klassinen esimerkki siitä, kuinka käy, kun kokematon innostuu urheilemaan kerralla liikaa, luonnehti lempeä lääkäri. Et todellakaan ole ainut, hän loh-

dutti ja määräsi lepoa ja lääkettä.

Juokseminen ei suinkaan ole mielenhäiriö, päinvastoin. Se hoitaa niin mieltä kuin kehoa.

Järkevä kuitenkin aloittaa va-

roen. Ja lukee sitä ennen juoksu-

asiantuntija Ilkka Järvimäen viisaat neuvot (s. 16).

Ja niihin tossuihin kannattaa panostaa.