Kakkumaakarin viettelykset
Pirjo Soilun pullat ja kakut eivät ole mitään pikkunaposteltavaa.23.12.200915:00
Pirjo Soilu syö kakkua joka päivä, mutta pysyy hoikkana, sillä hän leipoo lähes koko ajan.
Kylillä
Karoliinan kahvimyllyn sininen talo näkyy nyt nelostielle Joutsassa, sillä sitä varjostanut metsä on kaadettu tietyömaan tieltä pois. Tiehen on tulossa levennyskaista, ja kahvimyllyn liittymä siirtyy kilometrin päähän.
Se ei ehkä haittaa, sillä jos kerran on oppinut tien Karoliinan kakkujen luo, muistaa sen aina.
Karoliinan kahvimylly on pyörinyt Joutsassa yksitoista vuotta. Pirjo Soilu perusti sen palattuaan Saksasta kotiseudulleen neljän pienen lapsen kanssa. Saksassa hän oli opetellut konditoriataidot ja halusi jatkaa ammattiaan Suomessa.
Kaksi ensimmäistä vuotta oli rankkaa. Soilu heräsi leipomaan aamuneljältä, palveli asiakkaita päivän, ja illalla vitriinit olivat tyhjät. Oli alettava leipomaan seuraavaa päivää varten.
”Monta yötä nukuin uunin vieressä vain pienet tirsat. Vasta kolmantena vuonna uskalsin palkata ulkopuolista työvoimaa.”
Tilannetta ei helpottanut se, että saksalainen mies ja lasten isä päätti palata Saksaan ja Soilu jäi yksinhuoltajaksi.
Soilun muhkeissa täytekakuissa näkyy saksalaisvaikutus. On paljon rahkaa, pähkinöitä, suklaata, mantelia, hedelmiä ja marjoja. Aitoja aineita.
”Käytän voita, sokeria ja kermaa. Kaikkea epäterveellistä, joka kuitenkin on terveellistä. Makua, ei korvikkeita. Teolliset tuotteet ovat erikseen”, Soilu virnistää. Hänestä pullataikinakin pitää leipoa käsin, että siihen saa oikean rakenteen. Koneelliset isot leipomot ovat Soilulle kauhistus.
Vadelmahyytelökakkua ja suklaatryffelikakkua on tarjolla aina ja tietysti tuoretta pullaa. Niitä menee eniten. Mutta houkuttelevilta näyttävät myös omenamarenki- tai mangositruunakakut – vai ottaisiko sittenkin kirsikkajuustokakun.
”Saako olla vaniljakastiketta?” Soilu kysyy ja kaataa kuohkean vaahdon omenamarengin päälle.
Kesällä Soilun päivät venyvät enemmän kuin kellon ympäri. Silloin tehdään tulosta, jonka voimalla päästään hiljaisemman talven yli.
Haastavimpana asiana yrittäjyydessä Soilu pitääkin omaa jaksamistaan. Vaikka kahvimyllyssä on myös muita työntekijöitä, Soilu panee itsensä yhä täysillä likoon.
”Joskus kyllä toivon järkevämpiä työaikoja, mutta minusta itsestänihän ne ovat kiinni.”
”Niin, vain ja ainoastaan”, painottaa paikalle saapunut Paavo Koistinen, entinen kahvimyllyn asiakas ja nykyisin Soilun mies ja nelivuotiaan Väinön isä. Hän ei selvästikään panisi pahakseen, että Soilu vähentäisi työntekoaan.
Soilu puolustautuu: ”Mutta kun tykkään leipoa, olen aina tykännyt, ja olen hyvä siinä. Asiakkaat kannustavat eteenpäin. Itse olen aika kriittinen sen suhteen, miltä tuotteiden pitää maistua. Pääsääntöisesti varmaan elänkin näillä omilla leivonnaisilla, sillä minusta tuore pulla on tosi hyvää edelleen.”
Soilu on niin uppoutunut kahvilan pyörittämiseen, että kysymys kahvilan nettisivuista kirvoittaa hämillisen naurun.
”En edes tiedä, mikä semmoinen feisbuuk on. Mutta tietysti vähän nolottaa, kun seitenkymppiset mummot tulivat sanomaan, että teillä voisi olla aukioloajat netissä. Kun selviän joka päivä tästä leipomisesta, en enää jaksa perehtyä johonkin nettiin.”
www.karoliinankahvimylly.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
