Elisabeth Erikssonin pojat Karl (vas.) ja Gustav osallistuvat mielellään keittiöpuuhiin.
Itse kokaten kotimaista ruokaa
Huhtikuussakin voi syödä kotimaisista raaka-aineista tehtyä monipuolista ruokaa, kun sen laittaa itse ja osaa lukea pakkausmerkintöjä.
TEKSTI: Riitta Mustonen
KUVAT: Karin Lindroos
Kotitalousneuvoja Elisabeth Erikssonia vähän naurattavat puheet siitä, miten vaikea on syödä viikko täysin kotimaista ruokaa. Eihän se nyt ole vaikeaa, ainakaan, jos laittaa ruokaa itse.
”Sanotaan, että ruuanlaitto vie aikaa ja ruoka on kallista. Että eihän työssä käyvä vanhempi voi millään keritä tehdä ruokaa. Mutta ei arkiruuan tarvitse olla monimutkaista.”
Erikssonin nelihenkisessä perheessä ruoka valmistetaan alusta loppuun kotona. Silloin tällöin on päivälliseksi puuroa. Eriksson kannustaa kokeilemaan lähituotettuja hiutaleita ja suurimoita, sillä niistä saa makua ja ravintoa helposti ja halvalla. Ohragrahampuuro voisilmällä hakkaa einespitsan mennen tullen.
”Helpommin sen puuron keittää kuin pastan ja saa enemmän ravintoa. Aika pitkälle nämä asiat ovat kiinni korvien välistä.”
Kun arkena syö puuroa, niin juhlakin tuntuu juhlalta, Eriksson muistuttaa.
Loppukeväällä pakastin tyhjäksi
Sipoolainen Eriksson työskentelee kotitalousneuvojana Marthaförbundetissa, Marttaliiton ruotsinkielisessä sisarjärjestössä. Liitossa on meneillään Ruokakori-hanke, jossa on suunniteltu sesongin mukaiset ruokakorit neljälle eri vuodenajalle. Ruokavalinnoissa suositaan lähi- ja luomuruokaa.
Huhtikuu on haasteellinen kotimaiselle ruualle siinä mielessä, että varastojuurekset alkavat olla lopuillaan eikä tuoreitten kasvisten satokausi ole vielä alkanut.
Mutta nykypäivänä tilanne on ihan eri kuin isoäideillämme.
Meillä on pakastimet ja ympärivuotiset tomaatit, kurkut ja yrtit. Maitotuotteissa on mitä valita, lihaa ja kalaa riittää. Halutessaan voi idättää siemenistä tuoretta vihreää. Kotimaisia omeniakin saattaa vielä jostain saada.
”Suurin ongelma on kotimaisen suolan ja kahvin puute. Päänsärkyä tulee olemaan, jos kahvin jättää pois, mutta sehän harvoin tappaa. Suolaa me kuitenkin tarvitsemme, vaikkakin ihan pieniä määriä. Suolaton kala ei maistu, vaikka yrittäisi yrteillä ja etikalla maustaa”, Eriksson myöntää.
Eriksson on huomannut, että etenkin nuorille sesonkiajattelu ruokien suhteen on uutta, kun kaikkea on aina saatavilla. ”Kaupassa näkee huhtikuussa tuoreita eteläafrikkalaisia mustikoita, ja mansikoitakin saa vuoden ympäri. Muistan, kun aikoinaan Suomeen ei saanut tuoda edes omenia, jos oli kotimaisen omenan sesonki.”
”Jos syö sesonkiruokaa, siinä on makua ja se on halvempi ja ekologisempi valinta. Kun on odottanut kesän ensimmäisiä mansikoita, niin onhan niitä taivaallista maistaa lämpimänä kesäpäivänä!”
Ruokalistan avulla säästöä ja rytmiä
Eriksson on laatinut Kantrin lukijoille arjen avuksi ruokalistan, jossa ateriat valmistuvat suomalaisista raaka-aineista ja lähituotteista.
Erikssonin mielestä ruokalista helpottaa elämää, sillä se luo turvallisuuden tunteen ja rytmittää arkea.
”Meidän perheessä miehellä on nyt enemmän aikaa kuin minulla. Hän tutkii koulun ruokalistat ja katsoo omaa listaa laatiessaan, ettei kotona ole samaa ruokaa.”
Ruokalistan pohjalta laaditaan ostoslista. Ennen kauppaan menoa on hyvä syödä jotain, ettei nälkäisenä tule tehneeksi heräteostoja, Eriksson vinkkaa.
Pakastinta kannattaa hyödyntää niin, että tekee kerralla ison annoksen ja pakastaa loput annosrasioihin. ”Kun on ruokaa pakkasessa, on vähän kuin olisi rahaa pankissa. Voin aamulla ottaa keiton sulamaan, jos tiedän, että pojilla on illalla kiire harrastuksiin. Välissä he ehtivät kuitenkin syödä kunnon ruuan.”
Lapset kannattaa patistaa keittiöön
Erikssonin pojat ovat 10- ja 12-vuotiaita. Äiti on ottanut heidät pienestä pitäen mukaan keittiöhommiin pilkkomaan, kuorimaan, paloittelemaan.
”Sanotaan, että perheen pitää kokoontua ainakin kerran päivässä ruokapöytään, että voidaan puhua. Mutta yhtä lailla voi keskustella, kun tehdään asioita yhdessä, ja samalla lapset oppivat tärkeitä taitoja. Lapsi oppii myös arvostamaan ruokaa, jota itse tekee.”
Ruuanlaiton lomassa lapset tutustuvat eri raaka-aineisiin, tietävät, mikä ero on keittämisellä ja hauduttamisella, osaavat avata tölkkejä, oppivat matematiikkaa, kun laskevat ruokalusikallisia, erottavat teelusikan mittateelusikasta – ja ovat onnellisia: kato, mitä mä oon tehny!
”Kyllähän siinä sotkua tulee ja keittiö naarmuuntuu, mutta se ei haittaa. Ja tietyt asiat ovat hauskempia kuin toiset. Leipomiseen meidän pojat ovat innokkaampia kuin kalan perkaamiseen”, Eriksson myöntää.
Itse valmistetusta tiedät, mitä syöt
Jos syö paljon valmisruokaa ja eineksiä, suomalaisen ruokavalion noudattaminen on vaikeampaa kuin jos itse valmistaa ruuat. Pitää ainakin osata katsoa, että pakkauksessa on Hyvää Suomesta -joutsenlippu. Eikä läheskään kaikissa tuotteissa ole.
”Jos ostat lihapullat Ikeasta, niin mitä sä oikeasti saat? Ne ei ole lähituotettuja, et tiedä, miten kauan ne ovat olleet pakkasessa, vieneet energiaa, mitä kautta ne on kuljetettu. Onko sulla varaa ostaa niin halpaa ruokaa?” Eriksson kysyy.
Hän kehottaa miettimään ruuan laatua, tunnetta ja ravitsemuksellista arvoa.
”Halpaa valmisruokaa on myös helppo heittää roskiin. Jos teet ruuan itse, et raaski heittää sitä pois, vaan tuunaat sitä vielä seuraavana päivänä. En voi käsittää, että me kehdataan heittää monta kymmentä kiloa ruokaa henkeä kohti hukkaan vuodessa. Silloin ei voi sanoa, että ruoka on kallista.”
Vauvallekin kelpaa kotona tehty ruoka
Eriksson on vetänyt vauvanruokakursseja ja hämmästynyt nuorten vanhempien kommentteja.
”Yksikin kysyi, että voiko puuron todella keittää itse. Toinen äiti kertoi yllättyneensä, että lapsi söi ruuan, jonka hän oli itse tehnyt.”
Kun lapsi täyttää vuoden, suositellaan, että hän syö samaa ruokaa kuin muu perhe.
”Mutta mitä muu perhe syö? Joillekin perheille tulee suurena yllätyksenä, että lapsi tarvitsee kunnon ruokaa usein ja säännöllisesti. Onneksi moni perhe kuitenkin suosii kotiruokaa lähituotetuista raaka-aineista. Monella on huoli siitä, saako lapsi tarpeeksi proteiineja. Opettelemme kursseilla ruokarytmiä ja valmistamme ruokaa pakastimeen, että on, mistä antaa vauvalle.”
Eriksson saa ihan väristyksiä, kun kuulee ihmisten päivittelevän, miten ruuanlaitto on niin vaikeaa ja ruoka kallista.
”Tulisivat mukaan kursseille, tekisivät jotain ja onnistuisivat. Kaikilla on nykyisin hellat ja jääkaapit, vesi tulee sisään ja ulos ja ihmisillä on vapaa-aikaa enemmän kuin koskaan. Ei ruuanlaitto mitään vaikeaa ole.”
Kokkiohjelmia kyllä katsotaan, ja keittokirjoja ostetaan enemmän kuin koskaan, mutta samaan aikaan myydään ennätysmääriä eineksiä ja pikaruokaa. Laiskuutta vai välinpitämättömyyttä?
Pikaruokaa omasta keittiöstä Vaikka Erikssonin perheeseen ei juuri osteta eineksiä, Elisabeth muistuttaa, että toki niilläkin on sijansa tietyissä elämäntilanteissa.
”Jos sulla menee vaikka käsi poikki, niin ei tarvitse nälkään kuolla. Ja ovathan jotkut perinneruuat, kuten maksalaatikko ja mämmi, pysyneet hengissä elintarviketeollisuuden avulla. Mutta ihan liikaa on kaikkea.”
Eikä ruuan valmistaminen raaka-aineista asti useinkaan vie paljon aikaa.
”Osta vaikka tuoretta naudan maksaa. Paistat sen pannulla vähän roseeksi, siihen kuullotat muutaman sipulirenkaan ja teet kermakastikkeen. Tai tuore kala: vain näytät sitä pannulle, niin se on valmista. Lisäksi vähän perunoita ja yrtti-kermaviiliä. Nopeaa, helppoa ruokaa. Ja täysin kotimaista.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
