EMÄNTÄ EI MAHDU MUOTTIIN

Mahti-

emäntä

TEKSTI: RiittaMustonen PIIRROKSET: Ossi Hiekkala

Emäntä — näyttely maaseudun naisesta Sarka-museossa 30.4. 2009 asti. www.sarka.fi

MIRKA NYKÄNEN, MAHTIEMÄNTÄ

Mirka Nykänen Sot-

kamosta pyörittää miehensä kanssa 157-päistä lypsy- ja lihakarjatilaa, jon-

ka navetassa toimii lypsyrobotti. Pel-

toa on 140 hehtaaria. Perheessä on 2-, 3-, 5- ja 7-vuotiaat lapset. Mirka vaikut-

taa MTK:n paikallisyhdistyksessä, MTK-Kainuussa ja maa- ja kotitalousnaisissa.

Parasta työssäni on itse määräämisen mahdollisuus ja se, että voin hoitaa lapset kotona. Apuna ovat lähellä asuvat miehen vanhemmat.

Tärkein työkaluni on omat aivot ja kädet sekä järjestelykyky. Kroppa täy-

tyy pitää kunnossa, että pystyy töihin.

M iellätkö itsesi mah-

tiemännäksi? Vai oletko mielestäsi pikemminkin torpanemäntä? Yhtähyvin voit olla yrittäjäemäntä tai raivaajaemäntä. Tuntematon emäntä tuskin olet.

Emäntää on turha yrittää tunkea yhteen muottiin. Kirjailija, dosentti Kirsti Manninen löysi historiasta kuusi emännän mallia, joista viisi on helposti tunnistettavissa tänäkin päivänä. Ainoastaan tuntematon emäntä on nykyajalle vieras, sillä tämä tyyppi tarkoittaa sodan ja kriisin aikana tilan töistä ja perheestä yksin huolehtivaa naista.

”Vaikka toisaalta kyllähän hoivan tarjoaminen on aina kuulunut maatilan toimenkuvaan. Maatilojen isäntäväki on ottanut esimerkiksi mielisairaalapotilaita tilalle asumaan, ja moni kaupunkilainen keski-ikäinen muistaa lapsuuden kesät maalla sukulaisten luona”, Manninen pohtii ja arvioi, että esimerkiksi sijaislapsista huolehtiminen voisi olla yksi tämän päivän tuntemattoman emännän tehtävä.

Manninen on perehtynyt eri tyyppisiin emäntiin käsikirjoittaessaan huhtikuussa avautuvaa Emäntä-näyttelyä maatalousmuseo Sarkaan.

Kun jostain naisesta sanotaan, että se on semmoinen emäntätyyppi, tarkoitetaan yleensä mahtiemäntää. Siis tällaista Niskavuoren Loviisaa tai Kalevalan Louhea, häntä, jolle pappilan piika tarjoilee kahvin ensimmäisenä ja jonka valta perustuu maaomaisuuteen.

Mannisen mukaan näitä naisia on arvostettu ja heillä on ollut mahdollisuus vaikuttaa. ”Mahtiemännän on pitänyt tietää, osata ja organisoida. Jollei ole osannut, on helposti ollut mielivaltainen vallankäyttäjä. Monesti mahtiemännät ovat kylväneet paljon tietoa ja hyvinvointia ympärilleen.”

Ruustinna Nora Pöyhönen on esimerkki viime vuosisadan alun mahtiemännästä. Hän hoiti jo Pielisjärvellä kappalaisen virkataloa, mutta perheen muutettua Haapajärvelle perusti pappilaan kasvitarha- ja keittokoulun. Pöyhönen muun muassa tilasi arkkitehti Vivi Lönniltä puutarhakouluunsa jugendhenkisen päärakennuksen piirustukset.

”Emännät ovat olleet kansakoulujen, emäntäkoulujen ja kansanopistojen takana kautta historian”, Manninen huomauttaa. ”He ovat toimineet aktiivisesti myös järjestöissä ja politiikassa, jopa ministereinä.” Istuupa maamme nykyisessäkin hallituksessa yksi emäntä.

Pitkäkestoisin emäntätyyppi on raivaajaemäntä. Maanviljelys on edennyt raivaaja-aaltoina, joissa vaimo on lähtenyt puolisonsa rinnalla korpeen, synnyttänyt lapset ja pitänyt porukan hengissä.

Historian raivaajaemännistä ei ole jäänyt paljon jälkiä, sillä pronssikorut eivät koristaneet heidän rintamuksiaan, vaan heidän tavaransa oli tehty puusta, luusta ja nahasta.

Viimeisimpiä raivaajaemäntiä ovat 1940- ja -50-lukujen asutustilojen emännät.

Nykypäivän raivaajaemäntä voisi Mannisen mielestä olla esimerkiksi maalle muuttava nuori emäntä, joka puolisonsa kanssa pelastaa suvun ränsistymään päässeen tilan ja perustaa sinne elinkeinonsa.

Viime vuosisadan yleisin emäntätyyppi lienee pientilan ja torpan-

emäntä. Useimmat suomalaiset ovat näiden emäntien kasvattamia, sillä juuri pientiloilla synnytettiin ja kasvatettiin suuret ikäluokat.

Pientilojen emäntien työ oli niin raskasta, että useimmat toivoivat lapsilleen helpompaa ammattia ja kannustivat tyttäriään kouluttautumaan. Torpan- ja pientilanemäntien vahva koulutususko on vaikuttanut koko suomalaiseen yhteiskuntaan.

Manninen asuu Mäntsälässä Jokelanseudun kylässä, missä torpat muuttuivat aikoinaan pientiloiksi ja muualta tiloille tulleet asukkaat liittoutuivat keskenään. Syntyi vireää pienviljelijäyhdistystoimintaa, joka elää vahvana edelleen. ”Alkuun tehtiin pitkää päivää, mutta sen vastapainona oli yhteisöllisyys. Järjestettiin kursseja ja kilpailuja ja perustettiin osuuskuntia. Toiminta rahoitettiin iltamilla ja arpajaisilla.”

Emäntätyypeistä ei voi jättää pois tuntematonta emäntää, vaikka nykyemännissä heitä ei olekaan.

”Sota on jyrissyt Suomen yli monta kertaa ja vienyt miehet rintamalle. Vastuu on jäänyt emäntien harteille. Nämä selviytymistarinat voivat olla todella rankkoja.”

Emäntänäyttelyssä esimerkkinä on kirvulaisen evakkoemännän koskettava tarina, johon kietoutuu myös kotirintamaemännän taival.

Yrittäjäemäntä on oma tyyppinsä. Hän voi olla joko maatalousyrittäjä tai muuta yritystoimintaa maatilan ohella pyörittävä emäntä.

”Yrittäjäemännät ovat maaseudun elämän jatkumisen kannalta välttämätön joukko ja merkittävä maaseudun ihmisten työllistäjä”, Manninen muistuttaa. Yleisimmin emännillä on pitopalvelu- tai matkailuyrittämistä, mutta yhtä lailla emäntä voi olla taksiautoilija, tilitoimiston pitäjä tai kotikampaaja.

Entisaikaan emännän maitokammari oli monesti tilan rahatalouden perusta. Emännät ovat hankkineet lisätuloja käsitöistä ja leivonnaisista. Joku on ollut hyvä kuppari, toinen lapsenpäästäjä.

”Helsinkiläisellä äidilläni on vieläkin kauppatorilla Sipoon emäntä, jolta hän ostaa kaikki leivonnaiset. Tämä ilmiö on jälleen vahvistumassa, taajamien ihmiset haluavat ruokansa tietyltä tilalta.”

Osa-aikaemäntien joukko on nopeimmin kasvava. Osa-aikaemännällä on koulutus ja työpaikka tilan ulkopuolelta, mutta emäntä on mukana myös tilan töissä, ainakin työhuippujen aikaan.

Osa-aikaemännät ovat laajentaneet mielikuvaa emännistä. Emännän ammatti ei läheskään aina periydy enää äidiltä tyttärelle, vaan isäntä on voinut löytää tilalleen emännän yhteisen harrastuksen parista, internetistä tai vaikka televisio-ohjelman kautta, eikä emännäksi tulevalla ole välttämättä mitään kokemusta emännyydestä. Mistä malli emännyydelle?

”Mallit eivät ole enää niin tiukassa kuin ennen, kun vanhakantainen raatajamalli oli vallalla. Emäntä, joka ei paiskinut töitä, vaan otti kesällä aurinkoa pihalla, oli kummajainen. Nykyisin osa-aikaemännällä on lomansa palkkatyöstä ja se täytyy käyttää voimien keräämiseen. Ulkopuoliset paineet ovat hellittäneet.”

Ansionsa on silläkin, että emännistä on pulaa. ”Suvut ja kylät ovat vain onnellisia, jos saadaan joku tilan emännäksi”, Manninen arvelee.

Emännyys ei enää myöskään ole säätyyn sidottu, vaan kyse on ennemminkin siitä, kohtaavatko nuoret toisensa.

”Emännyys on haastavaa, koska siinä työ ja perhe-elämä ovat tiukasti sidoksissa. Lisäksi luonto sanelee työrytmin eikä rytmiä voi muuttaa. Jos on karjaa, sitä on hoidettava seitsemän päivää viikossa. Toiset ahdistuvat tästä, mutta toisille se on hyvä ja mielekäs elämäntapa.”

Kun Mannista viisi vuotta sitten pyydettiin suunnittelemaan maatalousmuseota, hänellä oli heti visio siitä, että museoon on saatava emäntänäyttely. Niin ratkaiseva emäntien asema maataloudessa on.

”Ihan niin kuin joukkueessa on avainpelaajia, samalla tavoin emännät ovat suomalaisen yhteiskunnan ja maaseudun avainpaikoilla. Emäntänäyttely on vähän vastapainoa Maajussille morsian -hömppäämiselle. Emännyys ei ole vain sievässä farkkupuvussa traktorin penkillä keikkumista, vaan sitä on monta lajia ja siihen on aina kuulunut monenlaisten asioiden itsenäinen tekeminen. Ja asiat voi tehdä monella tavalla. Tekniikka on helpottanut ammatin fyysistä raskautta, mutta kokonaisuudesta vastaaminen ei ole muuttunut.”

Myös historia asettaa emännyydelle omat haasteensa. Emäntä kokee olevansa osa tilan emäntien ketjua. ”Yksikin emäntä sanoi, että hän on perinyt tilan ison tekstiilivaraston, mutta olisi kiva, jos siinä olisi yksi liina hänenkin jäljiltään. Jokainen joutuu vuorollaan miettimään, miten minä jatkan ja muutan talon perinteitä.”

Niinpä. Jos puutarhassa on 15 omenapuuta ja 48 marjapensasta, mitä minä teen niille? Tai miten toteutan keittiöremontin, kun tässä talossa leivät on aina leivottu itse?

”Ei maatilan emännäksi tulla mitään kotimuseota ylläpitämään”, Manninen rohkaisee vapauttavasti. ”Pitää pystyä luomaan tavat, joilla oma perhe voi elää vanhoissa puitteissa.”

Jos on haastetta nuorelle, on sitä myös vanhalle emännälle. ”Vanha emäntä voi olla kernaasti sanomassa, kuinka meillä on vaatteet aina silitetty tai pöytä katettu. Näin tekemällä hän katkaisee perinteen helposti. Fiksu on huomaavainen ja antaa tilaa nuorelle.”

Yrittäjä-

emäntä

Raivaaja-

emäntä

Torpan-

emäntä

Osa-aika-

emäntä

Torpanemäntä

Raivaajaemäntä

Mahtiemäntä

Tämän aukeaman paperinukke vaatteineen kuvaa eri emäntätyyppejä. Voit liimata arkin kartonginpäälle ja leikata nuken ja vaatteet irti arkista. Sitten vain sovittelemaan asuja ja leikkimään ajatuksella, millainen emäntä voisit olla.

Mahtiemäntä on ison tilan emäntä. Hän tietää arvonsa, mutta osaa antaa arvoa muillekin. Mahtiemäntien vaikutuksesta on perustettu kansanopistoja ja vaalittu suvun perinteitä.

Raivaajaemäntä synnytti ja hoiti lapset ja eläimet, kun isäntä rakensi ja raivasi peltoa korpeen. Kaikki muistavat suon, kuokan ja Jussin, mutta vain harva mainitsee Jussin vaimon Alman, vaikka molempien panos oli välttämätön hengissä pysymiseksi.

Torpanemäntä ja sittemmin pientilan emäntä oli sotien jälkeen yleinen emäntätyyppi. Suomi oli täynnä pientiloja, joiden emännät kannustivat lapsiaan kouluihin ja parempaan elintasoon kuin minkä pientila voi tarjota.

Yrittäjäemäntä voi olla joko maatalousyrittäjä tai vaikkapa omaa tilitoimistoaan tai pitopalvelua pyörittävä maaseudun nainen.

Osa-aikaemäntä keittää kahvit termariin ja leipoo pullat pakastimeen ennen kuin hurauttaa omalle työpaikalleen kirkonkylälle tai kaupunkiin. Kylvöaikaan osa-aikaemäntä saattaa istahtaa traktorinpukille, mutta muuten tilan työt ovat isännän vastuulla.

Tuntematon emäntä oli sota-ajan kotirintaman uuttera nainen, jonka vastuulle jäi tilanpito ja perhe miesten taistellessa rintamalla.

Emäntä eri asuissa

Tuntematon emäntä

Osa-aikaemäntä

Yrittäjäemäntä