Palvelujohtaja Jari Korhonen, Juankoski Hyvinvointia ruuasta
Jari Korhosen johtamat ruokapalvelut tuottavat arkisin 1400–1500 ateriaa päivässä. Kuva: Riitta Mustonen20.4.201216:00
”Kuntapalvelut ovat keskittyneet lääkkeisiin ja rokottamiseen, vaikka hyvinvointi lähtee ravitsemuksesta ja sillä on vaikutus koko geeniperimään.
Juankosken palvelujohtajana haluan vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Vastaan kaupungin ateria- ja puhdistuspalveluista. Meillä on satsattu ruokaan ja ravitsemukseen.
Kulunut vuosi oli rankka, sillä uusimme kokonaan ruuan tuotantotilat, ja ruuanvalmistusprosessit muuttuivat täysin. Nyt meillä on uudet tilat ja valmius palvella kuntalaisia kaksikymmentä vuotta eteenpäin.
Muutoksesta tuli aika kriittistä palautetta, kun viimeinen valmistuskeittiö suljettiin, ja nyt vain yksi tuotantokeittiö tekee kaiken. Työntekijöitä ei kuitenkaan irtisanottu.
On iso haaste saada ihmiset toimimaan uudella tavalla. Me esimerkiksi säästettiin veden kulutuksessa 59 prosenttia uuden keittiön myötä. Tämä säästö tuli pelkästään uusimalla kiinteistö- ja tuotantoprosessit.
Kuitenkin yleensä aina, kun aletaan puhumaan tehostamisesta, tarkoitetaan työntekijöitä, vaikka voisi säästää muusta. Esimerkiksi energiansäästö sähkössä, 38 kilowattia per tunti 365 vuorokaudessa säästää yhden henkilötyövuoden kustannuksen verran.
Olen kotoisin lypsykarjatilalta Nurmeksesta. Veli jatkaa tilaa, ja minä halusin opiskella joko hoitoalalle tai ruokapalvelun johtotehtäviin. Kouluttauduin jälkimmäiseen.
Tässäkin saa hoitaa ihmisiä. Me haluamme Juankoskella tarjota esimerkiksi vanhuksille hyvistä raaka-aineista tehtyä ruokaa, sillä se parantaa elämisen laatua.
Jos ruuan laadulla, siis esimerkiksi maitohappobakteerien käytöllä, voidaan nostaa epidemioiden kynnystä, niin se säästää paljon rahaa. Yksi vanhuksen ravintopäivä maksaa 18 euroa, mutta sillä voi säästää 230 euroa, joka on perusterveydenhuollon vuorokausikustannus. Näistä kertyy äkkiä kymmenientuhansien säästö.
Kunpa ihmiset näkisivät ruokapalvelujen arvon heidän hyvinvointiinsa. Ruoka ei synny tyhjästä eikä hyvä ruoka ole alennusmyynnissä.
Ihailen italialaisia, jotka ovat ylpeitä omasta ruuastaan. Eivät ne tarjoa vieraalle pariisilaista. Samalla tavoin suomalainen yksinkertaisista raaka-aineista tehty perusruoka on hienoa.
Olen vetänyt kaksitoista vuotta seudullisia hankintoja. Meillä oli ensimmäisenä tiukimmat kriteerit jäljitettävyyden suhteen. Viimeisimmässä hankinnassa käytimme perusteena valmiuslakia. Äärimmäinen uhkakuva oli, että meritie on suljettu. Silloin on käytettävä kansallista tuotetta tai korkeintaan maitse pohjoisen kautta Ruotsista tuotua.
Ei lähiruoka ole mikään itseisarvo, vaan osa laajempia päämääriä, osa paikallista ja seudullista hankintapolitiikkaa. Juankoskella porkkanat ja perunat tulevat omalta alueelta, leipä naapurimaakunnasta.
Luomua olemme hankkineet laadun takia. Sipuli, rapea ruisleipä ja porkkanat olivat ensimmäiset luomutuotteet, rasvaton maito ja viili osittain, kylmäpuristettu rypsiöljy, mausteet, vehnäjauhot ja tee seuraavaksi.
Olen käynyt akuutin kriisityön koulutuksen ja toimin vapaaehtoisena SPR:n päivystysrenkaassa. Siinä näkee, miten suuri merkitys perusasioilla on toipumiseen, siis sillä, että pukee, syö, juo ja nukkuu.
Olen tyytyväinen ammatinvalintaani. Parasta tässä työssä on, että saa palvella ihmisiä.
Kun olin Helsingissä töissä, minulta kysyttiin, miksi lähden maakuntaan. Olen nyt ollut Juankoskella neljätoista vuotta, ja siinä ajassa on saatu paljon aikaan. Ei kunnan koko sitä ratkaise, vaan ihmisten välinen vuorovaikutus ja yhteistyökyky.
Joskus harmittaa, että työ vie liikaa mennessään. Viime aikoina en ole ehtinyt olla tarpeeksi perheen kanssa enkä harrastaa. Elokuinen lähiruokaviesti jäi vuoden ainoaksi pikaliikuntaharrastukseksi.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
