Biologi Silja Parri läksi mukaan ruokapiirin vuonna 2012. Pian hän kuitenkin huomasi olevansa töissä ruokaosuuskunnaksi järjestäytyneessä Mukulaarissa, joka kokoaa Keski-Suomen tienoon ruuantuottajat ja kuluttajat yhteen.
”Työtä on”, Parri naurahtaa. Hän hoitaa kaikkea laskutuksesta ja kirjanpidosta aina tuoretuotteiden kuskailuun.
Parri vastaanottaa tilaukset kuluttajilta ja keittiöiltä. Sen jälkeen hän on yhteydessä Mukulaarin tuottajiin, kuten esimerkiksi vadelman, mansikan ja kesäkurpitsan viljelijä Markku Kankaanperään Pirttiahon puutarhalle.
Kankaanperän kokemus yhteistyöstä Mukulaarin kanssa on ollut sujuva: Parri ilmoittaa tilausmäärät etukäteen, joiden mukaan marjat poimitaan ja toimitetaan tuoreina.
Tuottajajäseniä Mukulaarissa on viitisentoista. Tuotteita on saatavilla sesongin mukaan, muun muassa lihaa, viljatuotteita ja kasviksia lähituottajilta.
Mukulaari haluaa toiminnallaan helpottaa lähiruuan saatavuutta. ”Saamme paikallista tuotantoa ja tuottajien työtä tuettua, ja mahdollisimman lyhyellä ketjulla lähiruokaa kuluttajille ja keittiöille”, Parri kertoo Mukulaarin perusideasta.
Ruokaosuuskunta on ollut mukana erilaisissa hankkeissa ja tapahtumissa myymässä lähituotteitaan sekä toimittanut Jyväskylän kaupungin ruokapalvelulle kuivattua nokkosta. He ovat myös järjestäneet kursseja kiinnostuneille makkaranteosta, luonnonkosmetiikasta ja villiyrteistä.
Mukulaarissa ei täytellä paperisia tilauslomakkeita, sillä kaikki hoituu netin kautta. Tuotteilla on myös hyllytilaa läheisessä ruokakauppa M-Kotiväylässä, jonka kanssa nettikauppa on järjestetty. Tuotteet tuodaan joko kotiovelle tai noutopisteisiin.
Parrin mukaan verkkokauppa on toiminut moitteetta. ”Mutta ihmiset saisivat enemmän käyttää sitä.” Verkkokaupasta ostaminen säästäisi hänen mukaansa paljon ihmisten aikaa verrattuna perinteiseen kaupassa käymiseen.
Parri haluaa korostaa kuluttajan merkitystä ruuan tuotannossa. ”Loppujen lopuksi se on kuluttajan vastuulla, millaista ruuantuotantoa meillä on. Vaikutamme omilla valinnoillamme siihen, tuotetaanko ruoka lähiseudulla vai ulkomailla.”
Myös ammattikeittiöiden tilaukset hoituvat puhelimitse Parrin kautta. Lähiruokaa käyttävälle ravintola Harmoonille Mukulaari on kullanarvoinen toimija. Yhteistyö heidän välillä alkoi jo ennen kuin ravintola avattiin vuonna 2014.
”Tuskailimme sitä, että emme me voi lähteä ympäri pitäjiä hakemaan tavaroita”, kertoo Ravintola Harmoonin omistaja Jyrki Halttunen. Tähän Mukulaari tarjosi kätevän ratkaisun.
Yhteistyö suoraan ruuantuottajien kanssa tuo myös mahdollisuuden vuoropuheluun. ”Myös tuottajien puolelta voi tulla ideoita”, kertoo Riitta Halttunen, toinen Harmoonin omistajista.
Kiitosta Halttusilta saavat myös erilaiset lähituotantoa esiin nostavat hankkeet ja Jyväskylän Ammattikorkeakoulu, jotka ovat auttaneet heitä löytämään Keski-Suomen pienetkin tuottajat.
Jyväskylän keskustassa myynnissä ollut vanha harmonitehdas ihastutti Halttuset vuonna 2013. Ostopäätös syntyi vartissa. Vuoden entisöimisen jälkeen 1910 valmistuneesta suojelukohteesta kuoriutui ravintola sekä juhla- ja kokoustila puutarhoineen.
Kaikki talon nimeä kantavaa menua myöten on tehty vanhan harmonitehtaan henkeä kunnioittaen. Tärkeää ravintolalle on lähiseudulle jäljitettävät raaka-aineet. ”Se on meille kunnia-asia, että laitetaan raha kiertämään lähelle”, kertoo Jyrki Halttunen.
Halttuset halusivat ravintolan henkilökunnan olevan rautaisia hyvän ruuan ammattilaisia. ”Täällä ei kokki pärjää muovipusseja aukomalla”, tiivistää Jyrki Halttunen. Esikuvia he ovat löytäneet pienistä ranskalaisista ravintoloista, joissa eletään hetkessä.
Harmoonissa ei myöskään nähdä perinteisiä pitkiä paperisia ruokalistoja, vaan ruoka-annokset on kirjoitettu suurelle liitutaululle. Tällä tavoin ravintola voi reagoida nopeastikin, kun uusia sesongin lähiraaka-aineita tulee saataville.
Mukulaarin kautta voidaan hyödyntää ihan pienetkin satomäärät. ”Viljelijä, jolla ei ole niin isoja satoja, että pystyisi tai haluaisi myydä tukkuun, pystyy Mukulaarin kautta saamaan markkinoita”, Parri sanoo.
Pieniä määriä villiyrttejä Mukulaariin toimittaa sieni- ja yrttipoimijan koulutuksen käynyt Tarmo Halinen. Hän kertoo innostuneensa eläkkeellä ollessaan luonnonyrteistä.
Kun keittiömestarit soittavat Haliselle tarvitsevansa vaikkapa tuoreita nokkosen versoja, hän käynnistää autonsa ja suuntaa vakiopaikkoihinsa. Haliselle on tärkeää, että yrtit on poimittu puhtailta seuduilta, tarpeeksi kaukana liikenteestä.
Parri ja Halinen toivovat, että into lähituotantoon ja luonnonyrtteihin lisääntyisi sekä kuluttajilla että tuottajilla. Haaveissa siintää, että Mukulaari voisi joku päivä toimia vielä suurempana lähiruokatukkuna.
