Syksy kaalimaalla

Palmukaaleissa on näköä ja kokoa. Vaikka eri kaalit poikkeavat toisistaan, kuuluvat ne kaikki Brassica oleraceae -lajiin. 

Korjaa kaalinkerät varoen, sillä kolhut heikentävät säilyvyyttä. 

Kaalien kasvatuksessa onnistuu, kunhan taimet suojataan tuholaisverkolla, ja kesän kuivuutta helpotetaan kastelemalla. 

Kaalit ovat tehneet näyttävän paluun kotoisille viljelypalstoille. Viime vuosina etenkin lehtikaalin kasvatus on ollut vahvassa suosiossa. Hyvä niin, sillä kaali on yksi näyttävimmistä viljelykasveista. Tuntuu, kuin kaalin eri muodoilla voisi leikitellä loputtomasti.

Samalla kaali on yksi satoisimmista viljelykasveistamme. Kookas kaalinkerä voi kesän kuluessa kasvaa jopa kymmenkiloiseksi. Peltomitassa laskettuna tämä tarkoittaa noin 50 000 kilon hehtaarisatoa, mikä vetää hyvinkin vertoja vaikkapa sokerijuurikkaaseen.

Vahvaa kasvua selittää se, että kaali on sopeutunut poikkeuksellisen hyvin viileään ilmastoon. Se kykenee jatkamaan kasvua vielä syksyllä, vaikka lämpötila jo jää alle kymmeneen asteeseen. Keskikesällä kaali nauttii pitkästä päivästä ja lyhyestä pimeän ajasta. Keski-Euroopassa kaalit vaativatkin suhteessa pidemmän kasvatusajan päästäkseen samoihin mittoihin suomalaiskaalien kanssa.

Kuluneena kasvukautena kaalien riesana ovat olleet kaalikoit, joita vaelsi Suomeen tänä vuonna ennätysmäärä. Seurauksena tästä kaalien lehdillä voi erottaa tavallista enemmän reikiä. Tuholaisten torjunta lieneekin tavallisin kompastuskivi, joka vaikeuttaa kaalien kasvatusta kotipuutarhoissa.

Lievä koin aiheuttama vioitus ei vielä estä kaalin käyttöä. Kotipuutarhuria huojentaa myös tieto siitä, että kaalikoin ei tiedetä talvehtineen Suomessa. Meillä tuhoja aiheuttavat koit saapuvat joka vuosi alkukesällä Keski-Euroopasta tai idästä. Sama koskee myös kaaliperhosta, jonka toukat voivat nakertaa kaalien lehdet pelkiksi ruodeiksi, jos vain puutarhurin silmä välttää.

Sen sijaan kaalikärpänen talvehtii Suomessa, joten tuhojen rajoittamiseksi on kaalimaalla noudatettava hyvää viljelykiertoa. Tämän vuoden kaalien paikalla kannattaa viljellä kaalia seuraavan kerran korkeintaan neljän, mieluiten vasta viiden vuoden kuluttua. Saman viljelyväli estää myös möhöjuuren pesiytymisen.

Jos tuholaiset pääsivät tekemään tuhojaan kaaleihin, voi vahingon korvata hankkimalla torilta ja kaupasta tilalle yhtä komean tai vieläpä komeammankin kaalinpään. Ilo näyttävästä kasviksesta on lähes yhtäläinen. Samalla voi jo nyt varastoon hankkia ehjän kasvuharson, joka estää hyönteisten tuhoja tulevana vuonna.

Harson ohella kaalimailla käytetään erityisiä hyönteisverkkoja, jotka muistuttavat kasvuharsoa, mutta reikiintyvät vähemmän. Hyönteisverkkoa voi kuitenkin joutua kyselemään useammasta myymälästä.