Lukijalta: Avohakkuu lisää avoalan eliöstöä – metsän monimuotoisuuden se hävittää

Avohakkuualalle muodostuvat avoalan olot, jotka hyödyttävät muita kuin metsälajeja. Kuva: Silja Viitala

Pauli Tapio Kolmonen (MT 12.5.) väitti, että avohakkuu lisää metsäluonnon monimuotoisuutta. Todellisuudessa avohakkuu hävittää metsän ja sen monimuotoisuuden. Tilalle tulevat avoalan olot, joista hyötyvät jotkin niittyjen, ahojen ja metsäpaloalojen lajit.

Pienilmaston ja valaistuksen raju muutos tekee mahdottomaksi useimpien metsälajien, erityisesti uhanalaisten lajien, elämän. Tilannetta ei korjaa parikymmentä alueella törröttävää säästöpuuta. Puiden juurisienet kuolevat parissa vuodessa ja auringon paahtaman, myllätyn maaperän valloittavat monet lahottajaeliöt. Hiiltä karkaa tehostetusti ilmaan ja vesiin.

Avoalan valtaamat maitohorsmikot ja vatukot houkuttelevat muutaman vuoden pölyttäjähyönteisiä sekä rastaita. Heinikoissa myyrä- ja punkkikannat monikertaistuvat.

Varttuva taimikko on erityisen suotuisa elinympäristö hirvieläimille, ja siellä viihtyvät monet tuhohyönteiset ja -sienet, joita ei tapaa metsässä.

Useille metsälajeille ja ihmiselle tärkeä mustikka ei menesty avohakkuulla, vaan se marjoo parhaimmin aidon jatkuvan kasvatuksen metsässä.

Jos jatkuvan kasvatuksen hakkuuksi väitetyn käsittelyn jälkeen jäljelle jää vain jätemetsä, kyseessä on todellakin hävityshakkuu.

Lähiaikoina julkistetaan aidon jatkuvan kasvatuksen sertifikaatti, jossa määritellään menetelmän kriteerit.

Yrjö Norokorpi

metsänhoitotieteen dosentti