KESÄVIERAITA HELLITÄÄN HERKUIN

 Päiväkahvit lautalla mais- tuvat Ilorannan kesävieraille. Korvapuusteja mutustavat Emmi ja Samu Laitinen (vas.) ja Heta Ketola (oik.).  Wilmer Haavisto opettelee vaarin hommia Juuli Niemelän avustuksella. 

Parasta on, kun pääsee valmiiseen pöytään. Ei tarvitse joka päivä miettiä, mitä laittaisi ruuaksi, huokaa Ilorannan kesä-vieras Päivi Puotiniemi.

Nastolalainen Puotiniemi löysi lomapaikan surffaamalla netissä. ”Ollaan ensimmäistä kertaa, mutta ei varmaan viimeistä.”

Maaseutumatkailutilalla kaikki ovat vähän kuin yhtä perhettä. Moni tulee vuodesta toiseen uudelleen. Lapsilla on kavereita ja vanhemmat saavat huilata arjen velvollisuuksista.

Tuija Laitinen perheineen oli jo viime kesänä Hauhon Ilorannassa täysihoitolomalla. Koko viikon satoi vettä, mutta se ei tunnelmaa haitannut. Helsinkiläisperhe halusi tänä kesänä tulla uudelleen.

”On niin ihanaa, kun on lapsille paljon tekemistä”, Tuija hymyilee. Emmi ja Samu istuvat äidin ja mummon vieressä päiväkahvilla lautalla ja mutustavat pullaa.

Emmistä on parasta, että pääsee uimaan milloin vain. Ruuista ykköseksi hän korottaa eilisen jälkiruokakakun. ”Kun eilen vietettiin mun synttäreitä.”

Iloranta Hauholla Hämeen sydämessä on yksi Suomen vanhimmista maaseutumatkailutiloista, joita on Suomen maaseutumatkailuyrittäjien jäsenenä 270.

Ilorannan toiminta alkoi kesällä 1937, kun Rukkoilan kylässä filmattiin Suomen ensimmäistä Niskavuori-elokuvaa. Nykyisen emännän isoäiti, Elin Iloranta, otti useita perheitä ja miesnäyttelijöitä täysihoitoon.

Vieraat tulivat seuraavana kesänä uudestaan. Sitten syttyi sota ja Ilorannassa majoitettiin evakkoja. Täysihoito alkoi tulla tutuksi. Seuraavat sukupolvet jatkoivat ja nyt ohjaksissa ovat Leena ja Mikko Haavisto.

”Isä pakotti. Hän antoi viikon aikaa miettiä, alanko yrittäjäksi. Tämä ei todellakaan ollut unelma-ammattini. Olin päättänyt, etten ikinä rupea ainakaan täysihoitolan pitäjäksi, vaikka kotitalousopettajaksi opiskelinkin. Mutta nyt nautin. Kaikki sivistys tulee tänne ja me saamme hyväntuulisten ihmisten seuraa, kun he tulevat meille lomalle”, Leena Haavisto kertoo.

Ilorannan kesävieraista moni tulee lomalle viikoksi. Leena Haaviston mielestä heille on tarjottava joka aterialla erilaista ruokaa.

”Monet asiakkaat ovat pääkaupunkiseudulta, ja he ovat tottuneet, että joka päivä on uudenlaista. Kasvisruokaa ja salaatteja menee tosi paljon.”

Leena Haavistolla on keittiössä työntekijät, jotka laittavat ruuan. Isäntäväelle riittää puuhaa kaikessa muussa. Kesälomaa pariskunta ei ole ehtinyt pitää kolmeenkymmeneen vuoteen, mutta tammikuussa vedetään henkeä – ja tehdään vaikkapa remontteja.

”Fyysisesti tämä on rankkaa, mutta henkisesti erittäin antoisaa. Asiakkaista saa niin paljon voimaa, että sitä ei usko kukaan. Ihmiset tulevat tänne kuin mummolaan, tuttuun ja turvalliseen, missä mikään ei muutu.”

Asiakasuskollisuudesta kertoo, että ensi kesä on lähes kokonaan myyty täyteen. Kun vieraat ovat tuttuja, isäntäväki suunnittelee jo etukäteen, mitä kenenkin kanssa voisi tehdä.

Ilorannasta on oikeastikin tullut mummola. Ensimmäinen lapsenlapsi Wilmer, puolitoistavuotias, pärryyttelee ratissa kiinni vaarin polvella, kun kesävieraita viedään lauttakahviajelulle.

Ilorannassa ruoka on olennainen osa lomaa. Kesävieraat syövät talon pöydässä kolmesti päivässä. Aina ei kokoonnuta ruokasaliin, vaan tehdään vaikka eväsretki metsään tai pidetään muikkupidot lautalla. Joskus lapset pääsevät leipomaan ja tarjoamaan pulliaan aikuisille.

Kala on tuoretta, sillä usein se tulee pöytään jo samana päivänä kuin se on kalastettu. Muukin ruoka tulee läheltä, paikallisilta tuottajilta.

”Ei ruuan tarvitse olla mitään erikoista. Kaikki ovat tottuneet syömään kaupan ruokaa ja eineksiä, joten jo se riittää, että ruoka on kotona itse tehtyä. Jokaisella on omanlaisensa ruuat – kun menet kylään, ruoka on erilaista, vaikka isäntäväen mielestä se on sitä samaa arkista”, Leena Haavisto rohkaisee niitä, jotka miettivät kesävieraiden kestitsemistä.

Usein vieraiden toiveet ovat yksinkertaisia. Lapset haluavat lettuja ja vanhemmat muistelevat viime kesänä syömiään herkkuja, kuten puolukkasilakoita.

Kesäruuan pitää olla konstailematonta, korostaa Leena Haavisto. Ei kuorrutuksia ja majoneeseja, vaan selkeitä ruokia kukin ja yrtein koristeltuina ja riittävästi. ”Kauheinta on, jos ruoka loppuu kesken. Sellaista ei saa tapahtua. Jos niin käy, on tarjottava parempaa tilalle!”