Lukijalta: Siedätetään lapset ihmisyyteen
Sietokyvyn avulla lapsi kestää epäonnistumisia ja haluaa yrittää uudelleen, joten sen kasvattaminen on keino vakavia mielenhäiriöitä vastaan, kirjoittaa äidinkielen lehtori, eläkeläinen Tuula Väyrynen. ”Kannustetaan siis lapsia riittävästi sietämään erilaisia asioita.”Äiti käski pikkupoikaa hakemaan maakellarista hillopurkin. Poikaa tympäisi, mutta letut vetivät puoleensa. Niinpä hän pakotti itseään sietämään kylmän kellarin inhottavuuden. Hän sai kehut ja hillolettuja.
Moni toimi on tympeä ajatuksissa, mutta tehtynä palkitseva.
Nuoret voivat huonosti. Noin 15 prosentilla Euroopan lapsista on tutkimusten mukaan mielenterveyden häiriö. Syiden penkominen ei yksin riitä. Tarvitaan ratkaisuja.
Tutkijat ovat kartoittaneet ihmisen aivojen kykyä lisätä sietokykyä. Se on osittain perimään koodattu, mutta sitä voidaan muokata lapsuuden olosuhteilla ja myöhemminkin. Sietokyvyn kasvatus on keino vakavia mielenhäiriöitä vastaan. Sen avulla lapsi kestää epäonnistumisia ja haluaa yrittää uudelleen.
Tämä koskee hyvinvoinnin keskellä kasvaneita lapsia. Sodan tai perheongelmien runtelemat lapset tarvitsevat sen sijaan suojelua.
Kaverivanhemmat varjelevat liikaa lapsiaan eivätkä aseta käyttäytymiselle rajoja. He haluavat tarjota vain mukavia kokemuksia. Tuleeko lapsista siten sinnikkäitä ja joustavia? Ei todellakaan, vaan sopeutumattomia. Michael Ungar sanoo heidän olevan alttiita masennukseen.
Nykylasten pitäisi saada leikkiä vapaammin, kiivetä puihin, tulla kouluun omin avuin säällä kuin säällä.
Tutkijat tarjoavat kotoisia keinoja sietokyvyn lisäämiseen. Sota-ajan sukupolvella maaseudulla konstit olivat pakon sanelemia. Miten ihanaa oli heinien polkemisen ja hikisen ponnistelun jälkeen juosta ladosta järvelle ja pulahtaa veteen? Talon työt tehtiin perheen voimin kykyjen mukaan. Kannustaminen kartutti itsetuntoa.
Nykylasten pitäisi saada leikkiä vapaammin, kiivetä puihin, tulla kouluun omin avuin säällä kuin säällä. Ensin pettymys ja sitten onnistumisen tunne, samaan tapaan kuin allergiasiedätys. Auton takapenkillä voisi kokea välillä tylsiä hetkiä ilman kännykkää.
Kotitöihin osallistumisessa kykyjen mukaan oppii rutiinin omatoimisuuteen ja yhteenkuuluvuuden tunnetta perheenjäsenten kesken. Siitä syntyy vastuunkantajan identiteetti. 10–12-vuotias voi suunnitella ostoslistaa, laskea rahoja sekä tehdä kauppareissun äidin ohjauksessa.
Syötiksi tarjotut karkit, limsat ja hampurilaiset tai passiivinen median vastaanottajan osa ruokkivat pahaa oloa. Aivotutkimukset ja käyttäytymistieteet varmistavat sen tuhoavan koko yhteiskunnan voimavaroja, kuten lasten mielenterveysongelmat osoittavat.
Tarvitaan parempi käsitys ihmisenä olemisesta. Kannustetaan siis lapsia riittävästi sietämään erilaisia asioita.
Tuula Väyrynen
äidinkielen lehtori, eläkeläinen
Kempele
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat








