Kylvöjen onnistuminen koskee myös kuluttajaa ‒ hintojen noustessa on muistettava, että ruoka ei tule kaupan hyllyltä

Meneillään oleva kylvökausi on koko suomalaisen ruokaketjun kannalta tärkeämpi kuin vuosiin. Huolimatta koleudesta ja yöpakkasista mahdollisuudet hyvään satoon ovat edelleen olemassa. Kuten aina, paljon on kiinni säästä.

Maatilojen näkökulmasta tilanne on kuitenkin poikkeuksellinen. Nyt olisi sadon pakko onnistua. Tilojen taloudelliset puskurit on jo käytetty.

Erityisesti lihatiloilla oman rehun saanti olisi elintärkeää. Huolimatta kaupan hinnankorotuksista aivan liian vähän rahaa on riittänyt ketjun alkupäähän. Vaikka sekä K- että S-ryhmä ovat alkaneet vihdoin avata sopimuksiaan vastaamaan kohonneita tuotantokustannuksia, kestää parhaassakin tapauksessa kuukausia ennen kuin raha alkaa näkyä tuottajien tileillä.

Kylvöt ovat Pohjanmaalla, Satakunnassa, Varsinais-Suomessa sekä Uudellamaalla edenneet jotakuinkin aikataulussa. Sen sijaan muualla maassa ollaan jo myöhässä. Lähipäivien koleus ja sateet määrittelevät, kuinka paljon.

Sen sijaan nurmen osalta tilanne näyttää kohtuullisen hyvältä. Muutaman viikon päästä korjattava ensimmäinen sato voi vielä täyttää odotukset.

Ilmastonmuutoksen edetessä nurmi saattaa muutenkin nousta vielä huomattavaan arvoon. Kun muiden satokasvien viljelyn onnistuminen on yhä enemmän sään ääri-ilmiöiden varassa, nurmen osalta satovarmuus on parempi.

Ei ole mahdotonta, että myös nauta kokisi suomalaisessa ilmastokeskustelussa arvonpalautuksen. Hiiltäsitovaa nurmea nauttivat lehmät tuottavat vaikeissakin oloissa ravintoa koko kansalle. Maito, juustot ja jäätelöt sekä naudanliha saattavat vielä vahvistaa asemaansa suomalaisten ruokapöydäsä, kun muiden tuotteiden sadot ja hinnat heittelevät.

Lannoitteiden ja energian hintojen hintojen noustessa myös karjan lannan ja biopolttoaineiden merkitys nousee marginaalista esille. Biodiversiteetinkin kannalta laiduntavilla lehmillä on enemmän annettavaa kuin aina huomataankaan.

Julkinen keskustelu maataloudesta suuntautuu kuitenkin nyt vinoon. Kalan, kahvin ja monien tuontituotteiden kymmenien prosenttien hintojen nousu on ylittänyt uutiskynnyksen.

Sen sijaan lihan, makkaran tai maitotuotteiden hinnankorotukset eivät samalla tavalla herätä yleismedian mielenkiintoa, vaikka ne kotimaisen ruokaketjun ja huoltovarmuuden säilymisen näkökulmasta olisivat aivan olennaisia.

Keskustelun inflaation kiihtymisestä ja kuluttajien ostovoiman alenemisesta on sinänsä tärkeää ja ymmärrettävää. Muun muassa elintarvikevaltuutettu Olli Wikberg on ollut huolissaan siitä, ettei kuluttajien maksettavaksi tulevia hintoja voi korottaa kohtuuttomasti (Yle 16.5.).

Kohtuuden määritteleminen on tunnetusti vaikeaa, mutta äärimmäiseen ahdinkoon ajettujen maataloustuottajien näkökulmasta Wikbergin huoli tuntuu ennenaikaiselta. Myös Venäjän hyökkäyksen ja siitä seuraavan kansainvälisen ruokakriisin näkökulmasta suomalaisen kuluttajan huoli ei ole vielä ensisijainen.

Ruokaketjun tulonjakoon vaikuttavat kuluttajien lisäksi kauppa, teollisuus ja jopa valtio verotuksen sekä hankintojen osalta. Tämän ketjun pelisäännöissä ja sopimuskäytännöissä on edelleen parannettavaa, jotta kuluttajilla kaikissa olosuhteissa olisi ruuan osalta, mitä kuluttaa.

Kylvöjen ja koko satokauden onnistuminen koskee nyt kaikkia suomalaisia. Sodan takia kansainvälinen ruokajärjestelmä on rikki. Hintojen noustessa on muistettava, että ruoka ei tule kaupan hyllyltä. Se tule tiloilta, joille tuotannon pitää olla kannattavaa.