Itsevarma Aaltola innostaa ja ärsyttää

Kuva: Juha Sinisalo

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola päätti pitkän venkoilunsa torstaina ilmoittautumalla presidenttiehdokkaaksi. Ehdokkuuden toteutuminen edellyttää, että Aaltolan valitsijayhdistys saa kerättyä vaadittavat 20 000 kannattajakorttia. Se ei liene ongelma, mikäli ehdokkaan omat arviot kansalaisten innokkuudesta pitävät paikkansa.

Aaltolan ehdokkuus tuo vaaliin joka tapauksessa kiinnostavan asetelman. Pitkiin aikoihin kisassa on mukana puolueiden ulkopuolinen ehdokas, jolla on kannatusmittausten perusteella uskottava mahdollisuus vaaleissa menestymiselle. Aaltola on jo pidemmän aikaa rakentanut ehdokkuuttaan vaihtoehtona perinteisille puolueille. Retoriikassa on kaikuja entisen perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin puheista. MT:n haastattelussa Aaltola painotti, että hänet erottaa muista ehdokkaista Suomen edun ajaminen. Näin varmasti muutkin ehdokkaat ajattelevat.

Presidenttiehdokkaat tuntuvat kilpailevan siinä, kuka ottaa tiukimman asenteen Venäjään. Aaltolan valtti tässä keskustelussa on, että hän ei ole ollut mukana Venäjän hyökkäyssotaa edeltävän ulkopolitiikan tekemisessä. Toisaalta hänellä ei ole käytännön kokemusta ulkopolitiikan hoitamisesta. Aaltola kannattaa puolustusmenojen nostamista kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta, mikä on selvästi Naton vaatimusta ja nykyistä tasoa enemmän.

Puolustusmenoista voikin tulla yksi vaalien isoista teemoista, kun samaan aikaan hallitus tekee isoja leikkauksia muun muassa sosiaaliturvaan. Maaseudun näkökulmasta kiinnostavia ovat Aaltolan vaatimukset Itä-Suomen elinvoiman vahvistamisesta. Tässäkin perusteet ovat ennen muuta turvallisuuspoliittisia.

Aaltolan persoona kiinnostaa ja myös ärsyttää suomalaisia. Se on hyvä lähtökohta henkilövaalissa. Presidentinvaalit vaativat kuitenkin valtavasti rahaa ja tuhansista vapaaehtoisista koostuvan organisaation. Vaalitaistelusta tulee kova, ja media panee ehdokkaat armottoman prässin ja läpivalaisun alle. Aaltolaa mitataan samalla mitalla kuin muitakin ehdokkaita. Joka tapauksessa hänen ehdokkuutensa lisää vaaliin yllätysmomentin, jossa voi käydä miten vain.