Kun kuluttajat köyhtyvät, maataloustuottajaa uhkaa taas mopen osa
Kun kuluttajat köyhtyvät, sekä kauppa että teollisuus pyrkivät varmistamaan omat katteensa ruokaketjussa. Maataloustuottajien on pidettävä kovaa ääntä isojen yhtiöiden hallinnoissa. Muuten tarjolla on taas mopen osa.
Leikkuupuimuri on jättänyt märkään peltoon syvät jäljet. Kuva: Harri Takala7.9.202310:50
Huolimatta viime päivien tuulisesta poudasta, harmaat pilvet maatalouden yltä eivät väisty. Edelleen on epäselvää, minkälainen sato pelloista nousee.
Erot alueiden välillä ovat suuria, kuten viime vuosina on totuttu. Jotkut viljelijät pääsevät kohtuusatoon, usemmat välttävään. Liian monille peltotulvien alta ei jää korjattavaksi juuri mitään.
Omasta rehusta riippuville lihatiloille tilanne on taas kerran hermostuttava. Viime vuonna tilille saadut tuottajahintojen korotukset eivät enää lämmitä.
On mahdollista, että erityisesti energian hinta jää alkavana talvena viime vuotta alemmas. Lannoitteiden osalta on vaikea sanoa mitään. Niin nykivää alan valtiaan, Yaran, toiminta yhä on.
Vielä olennaisempaa maatilojen kannalta on kansalaisten ostovoiman kehitys. Kun kansa köyhtyy kohonneiden hintojen, korkojen ja orastavan työttömyyden takia, seuraukset näkyvät myös ruokaketjussa.
Kuluttajat ovat reagoineet tilanteeseen ostamalla vähemmän ja yhä halvempia tuotteita. Kun näin käy, myös kauppa haluaa tinkiä omista ostoistaan säilyttääkseen katteensa.
Kesällä teollisuuden ja kaupan neuvotteluyhteydet kiristyivät osassa tuoteryhmiä. Alkukesän kuivuus kuitenkin herätti eri osapuolia raaka-ainekriisin äärelle niin, että syksyn osalta sopimuksia on tehty.
Nyt satonäkymien vaarantuessa uudelleen, tilanne on sama. Kauppa vetoaa kuluttajien alentuneeseen ostovoimaan, teollisuus omiin kuluihinsa ja tuottajat ovat jäämässä mopen osaan.
Taas kerran.
Suurin vastuu ruokaketjun oikeudenmukaisesta tulonjaosta on tietysti tuottajien itse omistamilla osuuskunnilla. Tosin näin on ollut tähänkin asti, tunnetuin seurauksin.
Sen verran tilanne on kuitenkin viime vuosien kriisin aikana muuttunut, että kaupan tieto elintarviketeollisuuden kustannusrakenteesta on parantunut. Yhtiöt ovat joutuneet avaamaan hintapyyntiensä perusteita aiempaa enemmän puolustaakseen korotuksia.
Myös teollisuuden ote maatiloista on samaan aikaan kiristynyt. Isoilla yhtiöillä on hyvin tarkkaan tiedossa, minkälaisella kulurakenteella niiden omaan ketjuun kuuluvat tilat toimivat.
Periaatteessa ketjun avoimuus voi jopa palvella alkutuottajaa. Samalla tieto on valtaa, jota ketjun vahvimmalla on yleensä paras mahdollisuus käyttää.
Näin voi olla nytkin.
Kun hallitusohjelmassa on luvattu puuttua ruokaketjun toiminnan nykyistä oikeudenmukaisempaan tulonjakoon, tiedon avoimuus on tärkeää.
Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin (kd.) kannattaa presidenttikisan ohella suunnata energiaa juuri siihen, miten alkutuottajalle tässä ruletissa käy.
On hyvä, että ministeri puolustaa edelliseltä hallituskaudelta säästyneitä tukia mahdollisten satovahinkojen kattamiseen (MT Live 6.9.), mutta vielä tärkeämpää on vahvistaa tuottajien asemaa teollisuuden ja kaupan rinnalla.
Luottamuksen parantaminen osapuolten välillä on hyvä, mutta indeksikorotus kohonneiden kustannusten kattamiseen olisi vielä parempi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
