Eläinsuojelija teki lihakanien kasvatuksesta itselleen elinkeinon – "Kädet tärisivät ensimmäistä kania teurastaessa"

Pia Pöllösen lihakanirotu suurihopeaa on kasvatettu Ranskassa jo 1700-luvulla. Muita Pöllösen kasvattamia rotuja ovat kalifornialainen, wiener, sininen wiener, tsekin valkoinen, bourgogne. Kuva: Sanne Katainen

Ruoka

11.11.202008:00

Kolumni

Riitta Mustonen

Pia Pöllönen poseeraa sinisilmäinen kani sylissään maatilan pihalla Savitaipaleen Heituinlahdessa. Kanin korvista näkee, että se on vähän kahden vaiheilla: korvat pystyssä. Jos korvat ovat eteenpäin kääntyneenä, kani olisi valppaana, ja jos korvat menevät selkää myöten, kania pelottaisi.

Piaa kanit eivät säiky toisin kuin kaikkia muita vieraita. Senpä vuoksi vieraita ei päästetä vanhaan navettaan, joka nykyisin toimii kanilana. Pääsy on kielletty myös tautivaaran vuoksi – kanit sairastuvat herkästi, jos vieraiden kengissä kulkeutuu vaikka kanien RHD-virus eli verenvuototauti tai myksomatoosi, toinen herkästi tarttuva virustauti.

Pia Pöllönen ei kuitenkaan millään muotoa halua piilotella toimintaansa, päinvastoin. Hän postaa kanilasta videoita Facebook-sivuilleen ja jakaa kuvia kanilan arjesta.

Mutta kanit nyt vain ovat sellaisia, että kun yksi säikkyy, niin kohta kaikki saattavat juosta häkkiä ympäri paniikissa itseään satuttaen.

Sotien jälkeen suomalaisia kannustettiin kasvattamaan ja syömään nopeasti lisääntyviä ja vähällä kasvavia kaneja. Sittemmin kaninkasvatus hiipui. Kuva: Sanne Katainen

Ei Piasta pitänyt tulla lihakaninkasvattaja. Ehei, hän oli henkeen ja vereen eläinsuojelija. Teki vapaaehtoistyötä kissojen suojelemiseksi ja kävi jo pikkutyttönä Taipalsaarella naapureiden lehmiä hoitamassa. Sieltä hänelle tuli ensimmäinen lemmikkikanikin.

Eläinsuojelija Piassa elää vieläkin. Kanien hyvä elämä on hänelle sydämenasia.

"Siksi minua melkein suututtaa, että eläinsuojelufanaatikot yrittää kaataa tätäkin hommaa", Pia Pöllönen puuskahtaa.

Hän arvelee, että syynä on kanien vahva asema lemmikkinä. Joku oli verrannut kanin syömistä kissan tai koiran syömiseen.

"Kuitenkin Suomeen tuodaan kaninlihaa muualta, missä kanien kasvatusolot ovat huonot. Suomalainen kaninliha on eettisesti tuotettua, ja sitä voi syödä hyvällä omallatunnolla."

Pia huomauttaa, että ovathan kaikki eläimet söpöjä, ei kani ole sen kummempi kuin vaikka possu tai lammas. Lisäksi kanilla on pieni hiilijalanjälki, lihassa on paljon proteiinia ja vain vähän rasvaa. Laadukasta lähilihaa siis.

Pia Pöllönen on kehittänyt rehutehtaan kanssa kaninrehun, jota hän myy verkkokaupassa myös muille kasvattajille. Kuva: Sanne Katainen

Ensimmäinen lihakani tuli Pöllöselle noin kymmenen vuotta sitten vähän vahingossa. Pia meni ostamaan kuttukiliä tilalta, missä oli myös lihakaneja. "Kanit olivat lähdössä sieltä pataan, joten otin yhden tyttökanin, Napin, lihakaniemoksi. Astutin sen kaverin kanilla, ja poikaset menivät lemmikeiksi", Pia Pöllönen kertoo.

Vuonna 2012 Pia ja Mikko Pöllönen muuttivat Savitaipaleelle Mikon kotitilan naapuriin, jonne Pia sai kanit vanhaan navettaan. Neljä vuotta sitten Pia perusti oman yrityksen, Ruohonjuuritason, jonka toimialana on kanien kasvatus, kanituotteiden jalostus ja myynti sekä avomaavihannesten viljely ja myynti.

Pia on lisännyt kanimäärää pikkuhiljaa. Tänä vuonna teuraaksi menee noin kolmesataa kania. Osa tuloista tulee Pian ja rehutehdas Feedexin kehittämästä kaninrehusta, jota Pia myy verkkokaupassaan, ja kanin taljoista, korvista ja käpälistä tehdyistä lemmikkieläintuotteista.

Pöllöset aikovat remontoida vanhan navetan päätyyn elintarviketilan, missä Pia voi teurastaa kaneja. Kuva: Sanne Katainen

Alkuun Pia vei kanit teurastettavaksi Kouvolaan Muhniemen Lahtivajalle, mutta sieltä ehdotettiin, että lähempänä oleva Reiposen tilan teurastamo hankkisi kaninteurastusluvat ja Pia opettelisi itse teurastamaan.

"Kädet tärisi, kun ensimmäistä kania teurastin. Eläinlääkäri oli valvomassa, oli se jännittävä tilanne. Pelkäsin, etten vain satuta kania", Pia muistelee. Mutta kaikki meni hyvin, kani rauhoittui tutussa sylissä, sai tainnutustapin aivoihin ja veret laskettiin pois.

Nykyisin Pia teurastaa omia ja toisten kaneja Reiposella kerran, pari kuukaudessa. Yhden kanin teurastukseen menee alle kymmenen minuuttia.

Kaninlihan Pia myy ravintoloille, kauppoihin ja suoramyyntinä esimerkiksi REKOissa. Tukkuihin hänen ei kannata myydä, sillä ne saavat ranskalaista kaninlihaa puolet halvemmalla eikä sinne voi edes toimittaa elintarvikehyväksytyssä teurastamossa teurastettua lihaa. Lihan pitäisi olla teurastamossa teurastettua ja lihantarkastuksessa käynyttä.

Esitellessään kaninlihaa kaupoissa Pia maistattaa asiakkaille kanipataa. Kuva: Sanne Katainen

Isoimpana haasteenaan Pia pitää juuri kaninlihan myyntiä. Rekka ei tule hakemaan kaneja pihasta niin kuin muussa lihantuotannossa.

"Mitä, kaninlihaa? Syyvääks näitä?" Pia saa kuulla, kun maistattaa kanipaistia kaupassa. Jokaiselle saa selittää, mitä kaninliha on ja miten kanit elävät.

Poikkeuksia ovat vain jotkut vanhukset, jotka muistavat sota-ajalta pula-ajan pelastuksena kanin, jota pystyi piilottelemaan säännöstelyltä ja kasvattamaan pienellä rehumäärällä. Keski-ikäiset taas ovat maistaneet kanipaistia Kanarian-matkoilla.

Hiljattain Pia luki Enni Mustosen Pukija-kirjaa, missä jatkosodan aikaisissa häissä mietittiin, kävisikö kani hääaterialle. Siitä tehtiin maukas patapaisti.

"Mikko ihmetteli, mitä oikein hihkuin kirjaa lukiessani. Kirjassa kani oli juhlaruokaa!"

Nelli Pöllönen tykkää painaa päänsä kanityynyyn. Kuva: Sanne Katainen

Tuotannossa vaikeinta on kanien tautiherkkyys. Kanit kantavat oireettomina paljon viruksia, bakteereita ja loisia. Siksi muualla maailmassa niille annetaan ennaltaehkäisevästi rehujen mukana antibioottijohdannaista. Pia ei siihen suostu, vaan ruokkii kaneja antibiootti- ja gmo-vapaalla soijattomalla rehulla.

Alkuun Pia kasvatti kaneja karsinoissa. Pari vuotta meni hyvin, mutta sitten ripulitaudit iskivät. Nyt kaneille on tehty tilavat ritiläpohjaiset häkit, jotka voi tuoda ulos painepesuripesuun. Joka häkissä on piiloutumispaikkoja ja pesämökki.

Kanit saavat järsittäväkseen oksia ja niitä ruokitaan rehun lisäksi myös heinällä, toisin kuin maailmalla, missä kanit Pian tietojen mukaan saavat vain pellettirehua ja elävät ahtaissa, matalissa häkeissä.

Vuoden maaseututoimijan palkinto tuli Pialle iloisena yllätyksenä. Kuva: Sanne Katainen

Kanit on hoidettava joka päivä. Lihakanien kasvatus ei kuulu lomituksen piiriin, joten Pialle jokainen päivä on työpäivä. Hän ruokkii kanit, putsaa pesät ja jos on pieniä pesäpoikasia, niin tarkkailee, että kaikki saavat hyvin maitoa.

"Meen kanilaan vaikka pää kainalossa. Keuhkokuumeen takia olin yhden viikon sairaalassa, ja kun tulin lapsia synnyttämästä, menin ensimmäisenä katsomaan, onko kaneilla kaikki hyvin", Pia naurahtaa.

Nelli on nyt 5-vuotias ja Viljo 3,5.

Lihakanin tuottajana Pia Pöllönen on Suomessa uranuurtaja, yksi noin kymmenestä. Etelä-Karjalan Kylät ry. palkitsi hänet äskettäin Etelä-Karjalan maaseututoimijana.

Palkinto tuli Pialle yllätyksenä.

"En ole ikinä ajatellut palkintoja. Välillä tämä on kuin suossa rämpimissä ja joskus liha ei mene kaupaksi millään. Varsinkin alku oli hankalaa, kun ei tullut mitään starttirahaa. Tuntui kyllä tosi hyvältä saada tunnustusta."

Aiemmin Pia ei ollut pitänyt minkäänlaisia valmistujaisia, kun koulunkäynti oli nuorempana jäänyt ja puutarhuriksikin hän opiskeli vasta aikuisiällä. Niinpä palkinnon kunniaksi järjestettiin pieni tilaisuus. Kunniakirja odottaa nyt keittiössä vielä seinälle panemista.

Lue myös:

Kaneja ei mielletä tuotantoeläimiksi: Kasvattajat kärsineet turhista eläinsuojeluilmoituksista

Huippuravintolat tiivistävät suhteitaan tuottajiin – ostoslistoilla muun muassa kaninlihaa, järvikalaa ja laardia

Kaninlihan tuotanto on vielä pientä – "Kani sopii hyvin broilerin tilalle"

Kaninlihaa omalta takapihalta