Tarte tatin -kirja vie lämpimiin tunnelmiin ranskalaisperheen keittiöön ja opastaa klassikoiden tekoon
Prisca Leclercin kirja on kuin rakkaudentunnustus hänen ranskalaiselle isälleen.Prisca Leclerc: Suuri ranskalainen keittokirja, 224 s., Cozy publishing.
Lapsuutensa Ranskassa elänyt Prisca Leclerc tuntee ranskalaisen keittiön, mutta ranskalais-suomalaisena ja aikuisikänsä Suomessa asuneena hän osaa välittää sen tunnelmat ja ohjeet suomalaisille.
Leclercin Tarte tatin – suuri ranskalainen keittokirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2016 ja pääsi palkinnoille Suomen kaunein kirja -kilpailussa, ja niinpä sen painos myytiin loppuun. Nyt ilmestynyt uusi painos tuo ranskalaiset klassikot lämminhenkisten tarinoiden kera lukijoiden saataville jälleen.
Kirjassa on yli sata ohjetta arkisuosikeista juhlavampiin ruokiin. Ilahduttavaa on, että useimpiin herkkuihin tarvitaan vain kohtuullinen määrä ainesosia, sillä tärkeintä ovat hyvät ja laadukkaat raaka-aineet.
Kirjan nimi Tarte tatin viittaa ranskalaiseen omenapiirakkaan eli keikauskakkuun. Tarte tatineita tehdään omenien lisäksi myös tomaateista, sipuleista ja kesäisistä kasviksista. Erilaisia piirasohjeita on yksitoista.
Mutta kirjassa on paljon muutakin. On arkeen sopivia herkkuja, kuten rakuunabroileria tai sinappista possupataa, lisukkeina vaikkapa kukkakaalimuusia tai kinkkuun käärittyjä endiivejä ja rakkaudella ajan kanssa haudutettuja ruokia, kuten burgundinpataa tai gratinoitua sipulikeittoa.
Pienistä purtavista tuttuja ranskalaisklassikkoja ovat tartarpihvi, camembert uunissa tai lämmin vuohenjuustosalaatti, mutta niihinkin ja moniin muihin on kiva saada aitoranskalainen ohje.
Leclercin kirjasta löytyvät myös lisukkeet, soosit ja hillot ja sokerina pohjalla kuusitoista herkullista jälkiruoka- ja leivontaohjetta.
Kirjan tyylikäs kuvitus tuo veden kielelle, mutta melkein ihaninta sielunruokaa ovat joka jakson alussa olevat lämminhenkiset tarinat, joissa Leclerc kertoo perheestään Ranskassa: isästään, joka eläkepäivillään toteutti haaveensa ja perusti ravintolan eteläranskalaiseen La Madraguen kylään, tai pariisilaisesta isoäidistään, jonka luona Prisca koulun jälkeen välipalalla.
Kirjan lopussa on neljä menuehdotusta eri vuodenajoille. Syksylle sopisi burgundinpata ja paahdetut valkosipulileivät ja vihreä salaatti. Pää- ja jälkiruuan välissä nautitaan aina juustoa ja jälkiruuaksi tietysti tarte tatin.
Vai olisiko sitten talvimenun ja jänispadan aika, kun omenatkin alkavat olla syöty. Siirrytään suklaakakkuun.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
