Tippaleipä jää munkin varjoon vapun vietossa – uusia herkuttelijoita houkutellaan suklaatippaleivällä

Suklaaseen dipatulla tippaleivällä houkutellaan etenkin nuoria asiakkaita. Kuva: Pasi Leino

Uunituoreet tippaleivät saavat seuraavaksi sokerihunnun. Katso seuraava kuva suklaatippaleivästä. 

Tomusokeri pölisee ja ilman täyttää makea tuoksu. Hallin takaosassa tirisee paistorasva. Ääni kantautuu tippaleipäkoneesta, jonka syvempi olemus on liikesalaisuus. Sen voinee paljastaa, että spagettimainen taikina pursuaa koneen uumenissa yhdellä kertaa kuuteen tippaleipään. Ne paistuvat kukin omissa reikämuoteissaan kiehuvan rasvan syleilyssä. Leivonnaiset järjestäytyvät liukuhihnalle, jonka päässä nainen nostelee kullanruskeita tippaleipiä muoviseen koriin.

Seuraavassa pisteessä tippaleivät saavat tomusokerihunnun ja pääsevät pareittain muovirasiaan. Jokioisten Leivän tytäryhtiö Leipurin Tuoteapu Oy valmistaa vuosittain puoli miljoonaa tippaleipää.

Leipomopäällikkö Juha Laitela kertoo, että vapun sesonkileivonnaisia tehdään parillekymmenelle asiakkaalle, joiden omilla tuotenimillä ne sitten myydään. Suomen suurin tippaleipien valmistaja on Kuopiossa sijaitseva Malviala.

"Näitä ei moni tee Suomessa. Meidän koneemmekin on ainoa laatuaan täällä", Laitela toteaa.

Tippaleipien valmistus alkaa jo helmikuussa, koska osa kaupoista haluaa ne valikoimiinsa heti runebergintorttujen jälkeen. Jälkimmäiset ovat Leipurin tuoteavun suurin yksittäinen tuote. Valmistuksessa on yhteensä sata eri tuotetta. Nytkin tippaleipähärdellistä etäämmällä pakataan bebe-leivoksia ja hallin toisessa osassa väännetään jättikokoista pitsataikinaa.

Leipurin tuoteapu on erikoistunut myös gluteenittomiin tuotteisiin, jotka ovat kasvava bisnes. Niitä valmistetaan erillisessä tilassa 25 kilometrin päässä Jokioisten leipomosta.

Tippaleipien suosio on Laitelan mukaan hieman hiipunut. Ihmiset ostavat vapuksi ennemmin munkkeja. Niitäkin Jokioisilla valmistetaan suuhun sopivina naperomunkkeina.

Tippaleipien suosiota lasten ja nuorison keskuudessa kalastellaan Kuningastippaleivällä, joka on kuorrutettu suklaalla ja pikkiriikkisillä nonparelleilla. Tuunattu tippaleipä on ollut Jokioisten Leivän tuotevalikoimassa muutaman vuoden, mutta Laitelan mukaan sen suosio ei ole vielä räjähtänyt.

Tavallinen tippaleipä koostuu vehnäjauhosta, kananmunasta, rapsi- ja palmuöljystä, sokerista, vedestä, laktoosittomasta maitojauheesta, maissitärkkelyksestä, vanilliinista ja suolasta. Tuotantopäällikkö Ville Rämön mukaan paistamisessa tarvitaan palmuöljyä. Valtaosin raaka-aineet ovat kuitenkin kotimaisia.

Mistä tuo sotkuisesti syötävä narukeräleivonnainen sitten on tupsahtanut suomalaisten vapunviettoon? Helsingin kaupunginkirjaston kysy.fi-sivustolla kerrotaan, että tippaleipä kuului pohjolan keskiaikaiseen juhlapöytään. Ruotsinkielinen nimitys struvor viittaa saksalaiseen alkuperään. Kirjasto on ammentanut historiatietoa Bo Lönnqvistin kirjasta Leivos – Tutkielma ylellisyyden muotokielestä.

Ruotsissa piispa Hans Brask tarjosi 1500-luvun alkupuolella vierailleen sunnuntaipäivällisellä naudanlihaa ja suolaisia tippaleipiä. Taikina pursotettiin keitinrasvaan padanpohjan kokoiseksi verkkomaiseksi ohukaiseksi.

Yksi varhaisimmista tippaleipäresepteistä löytyy Baltiasta Norrköpingiin muuttaneen Reinerus Broocmanin keittokirjasta vuonna 1736. Pursotinleivoksia neuvotaan tarjoamaan etenkin "hienoille vieraille".

Tippaleivät säilyivät hienoina juhlaleivonnaisina 1700-luvun loppuun saakka. Jopa hautajaisissa niillä oli erityinen asema.

Helsingissä tippaleivät olivat kaiken kansan herkkua viimeistään 1907, jolloin vasta perustetun Elannon leipomon ensimmäinen tuote oli tippaleipä.

Wikipedia puolestaan kertoo, tippaleipä on syntynyt 1700-luvulla suomalaisissa säätyläiskodeissa vappujuhlissa tarjotuksi herkuksi. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa tippaleivän juuret ulottuvat syvälle.