Kotimaista omenaa lähes ympäri vuoden – vähähappinen varasto nostaa suomalaistarhan samalle viivalle keskieurooppalaisten kanssa

Ulo-varastossa omenat säilyvät pitkälle kevääseen, sanoo Söderlångvikin puutarhuri Karin Arfman. Kuva: Jarno Mela

Söderlångvikin kartanon puutarhuri Karin Arfman esittelee tyytyväisenä Kemiönsaaren Tolfsnäsissä sijaitsevaa lajitteluhallia, jossa on kuusi vähähappista ulo-varastoa. Lyhenne ULO tulee sanoista Ultra Low Oxygen.

”Perinteisen kylmähuoneen ilmassa on 20,9 prosenttia happea, mutta ulo-varastossa happipitoisuus lasketaan yhteen prosenttiin”, Karin Arfman sanoo.

Sen myötä omenan kypsyminen pysähtyy, mikä parantaa säilyvyyttä. Kypsyminen jatkuu, kun happitaso nostetaan normaaliksi.

”Hyvin säilytettyjä omenia voi myydä hyvällä omallatunnolla, kun tietää niiden kestävän koko kauppaketjun.”

Talvilajikkeet pakataan varastoon, minkä jälkeen ovi lukitaan, lämpötila lasketaan ja happi pumputaan pois. Kuva: Jarno Mela

Ahvenanmaalla on useita ulo-varastoja, mantereellakin muutama. Keski-Euroopassa niitä on ollut kauan.

”Vähähappinen varasto nostaa suomalaistuottajat samalle viivalle keskieurooppalaisten kanssa. Siellä varastot tyhjennetään uuden sadon tieltä halpaan hintaan juuri, kun täällä sesonki alkaa. Ulo-varaston avulla voimme siirtää myyntiä talvikuukausille”, Arfman kertoo.

Omenanviljely alkoi Söderlångvikissa vuonna 1945. Tolfsnäsiin tarha perustettiin 1970-luvulla. Vuoden 2011 jälkeen on istutettu 50000 hillittykasvuista, tiheäviljelyyn sopivaa puuta. Osa kartanon ympäristöön, osa Tolfsnäsiin, jossa omenaa on 15 hehtaarin alalla. Lajikkeet on valittu ulo-varaston rakentamista ennakoiden.

Tämän vuoden satoarvio on 300 000 kiloa. Karin Arfman uskoo, että kun puut ovat parhaassa satoiässä, tuotanto nousee 500 000 kiloon.

”Sama prosessi on käyty läpi Ahvenanmaalla. Viljelytapa ja lajikkeet on uusittu, minkä jälkeen tuottavuus on noussut.”

Hillittykasvuiset puut tuetaan tukilankoihin ja leikataan kapeiksi. Näin kaikki hedelmät saavat valoa ja värittyvät. Kuva: Jarno Mela

”Lokakuun puoliväliin mennessä talvilajikkeet on poimittu. Kun ne ovat omissa varastoissaan, ovi lukitaan, lämpötila lasketaan ja happi pumputaan pois”, Arfman kertoo.

Anturit mittaavat lämpötilaa ja happitasoa päivittäin. Ennen joulua varastoon lisätään happea ja ovet avataan.

Aikaisemmin omenat vietiin Karjalohjalle lajiteltavaksi. Oma varasto mahdollistaa lajittelun paikan päällä, jolloin liikennettä ei synny. Vastarakennetussa hallissa on myös tilaa mehustamolle. Pitkäaikainen varastointi tasaa työhuippuja ja työllistää ympärivuotisesti.

Lajittelulinjan alkupäässä omenat upotetaan veteen, mikä säästää niitä kolhuilta. Kone lajittelee hedelmät suuruusluokan mukaan, mutta linjan loppupäässä työntekijä latoo ne laatikkoon käsin ja tarkistaa laadun.

Sato poimitaan suuriin varastolaatikoihin, joihin mahtuu 300 kiloa omenaa. Kuva: Jarno Mela

Tilalla kokeillaan uusia lajikkeita, jotka sopivat Suomen ilmastoon ja maistuvat kuluttajille. Geneva Early kypsyy elokuussa, Discovery on hyvä syyslajike. Asfari otettiin viljelyyn sillä oletuksella, että markkinoille mahtuu yksi vaalea talvilajike.

Lobo on pidetty jouluomena, Rajka myöhäisin lajike. Amorosa kestää hyvin säilytystä. Rubinola on kaikista kysytyin, makea ja rapsakas, kaunis omena. Santana on täydellisen punainen.

”Puiden määrän kasvaessa lajikevalinta on yhä tärkeämpi. Sillä tasataan myös työhuippuja”, Arfman sanoo.

Karin Arfman tuntee omenapuut. Hän on toiminut kartanotilan puutarhurina neljännesvuosisadan. Kuva: Jarno Mela

Omena on viileän ilmanalan kasvi. Jos lämpötila on korkea vuorokauden ympäri, kasvu pysähtyy.

”Keski-Euroopassa oli kesällä suuria ongelmia, kun omenat alkoivat kiehua. Hollannissa tarhojen ylle ripustetut sprinklerit viilensivät puita sumutuksilla”, Arfman kertoo.

Hän on nähnyt talvien muuttuvan ikuiseksi syksyksi. Lauha, kostea sää saa sienitaudit yleistymään.

”Hedelmäpuunsyövän leviämisestä on jo merkkejä. Se on paha asia omenatarhoille.”

Vuoroin lauhtuva ja pakastuva sää herättää eteläiset lajikkeet kesken talven. Se aiheutti viime talvena myös jääkannen puiden juurelle.

Puutarhuri luottaa puiden kokonaisvaltaiseen hoitoon. Juuristoalueelle on lisätty biohiilellä ja mykorritsalla eli sienijuurella terästettyä multaa. Kompostia levitetään maan pintaan säännöllisesti.

”Maan hoito on yhtä tärkeää kuin puiden hoito. Maan pitää tuottaa vielä meidän jälkeemmekin”, Arfman muistuttaa.