Lapsuuden karkeissa maistuu nostalgia – ne voivat palauttaa mieleen esimerkiksi jännittävän kävelyn lähikioskille

Kioskilla käynti on ensimmäisiä kertoja, kun on päässyt lapsena käyttämään itsenäisesti rahaa. Kuva: Teuvo Kanerva / Historian kuvakokoelma / Museovirasto

Mitä kaikkea nouseekaan mieleen, kun muistelee lapsuuden makeisia? Ei pelkästään makua, tai edes tuoksua, vaan niin paljon muutakin.

Lapsuuden rakkaita makeisia muistellessa mieleen saattaa palautua esimerkiksi se, miltä pussin rapina kuulosti, kenen seurassa karkit syötiin tai miltä tuntui löytää jääkiekkosalmiakin kääreestä oma suosikkijoukkueensa.

Maistamiseen liittyviin muistoihin kietoutuu koko joukko muita aisteja ja muistoja.

”Ruokaan, vaikka sitten lapsuuden karamelleihin, liittyy aina myös sellaisia merkityksiä, jotka ovat kokijasta lähtöisin”, ruokakulttuurin tutkija ja Helsingin yliopiston dosentti Maarit Knuuttila sanoo.

Merkitykset saattavat liittyä esimerkiksi jännittävään tunteeseen, joka liittyi irtokarkkien ostamiseen kioskilta. Tiskiltä ostetut pennin makeiset ovat olleet monelle lapselle ensimmäinen itsenäinen päätös rahankäytöstä. Kioskien katoaminen on puolestaan saattanut lisätä sieltä ostettujen karamellien nostalgisuutta.

”Kaupan irtokarkkihyllyn ääressä ei ehkä tule samanlaista tunnetta”, Knuuttila pohtii.

Muistot eivät ole olemassa puhtaasti itsenään. Ne ovat pikemminkin nykyhetken vuoropuhelua menneisyyden kanssa. Siksi kadonneihin kioskeihin voi suhtautua eri tavalla, kuin jos ne olisivat edelleen yleisiä.

Myös Knuuttilalla itsellään on kioskeihin liittyvä muisto lapsuuden makeisista.

”Kun satuimme siskoni kanssa saamaan vähän rahaa, ostimme kioskilta Maumaut, Kiekuja ja Kaikuja ja nallekarkkeja niin, että rahat menivät tasan. Karkkien lisäksi kioskilla käyntiin liittyvät muistot matkasta, siskon kanssa yhdessä syömisestä ja itsenäisyydestä.”

Turussa ja Naantalissa toimiva nostalgisiin esineisiin erikoistuneen Nostalgia Shopin omistaja Henri Nevari kertoo, että koko kaupan myydyin tuote on vanhan ajan merirosvoraha. Juuri sellainen pehmeä ja väkevän suolainen, kuin lapsuuden kioskilta ostettiin. Nevarin mukaan moni asiakkaista myös intoutuu muistelemaan lapsuutensa karamelleja.

”Kerrotaan jonkin karamellin nimi, ja se herättää muistoja esimerkiksi koulun pihalta. Itsekin muistan, kuinka lähikioskilta haettiin lapsena tyhjillä pulloilla irtokarkkeja.”

Nevarin mukaan merirosvorahat ovat erityisesti sellaisten asiakkaiden suosiossa, jotka viettivät lapsuuttaan ja nuoruuttaan 1970-luvulla. Alle 40-vuotiaatkin ostavat merirosvorahoja, mutta yleensä vanhempiensa kehujen innostamina.

”Kyllä 40-vuotiaat ja sitä vanhemmat näitä eniten ostavat, ja yläikärajaa ei ole.”

Nevarin mukaan työn suola on nostalgisten tavaroiden metsästäminen ja löytäminen. Esimerkiksi nostalgisia makeisia hän saattaa haeskella Suomen lisäksi Ruotsista tai Saksasta. Vanhan ajan makeisten kanssa voi kuitenkin käydä myös niin, että tuotteet katoavat.

”Esimerkiksi väkevien salmiakkiautonrenkaiden valmistaminen loppui, sillä kone jolla niitä tehtiin, meni rikki eikä sitä voinut enää korjata. Ne renkaat katosivat iäksi.”