Reseptit ja ruokalistat tappavat luovuuden – kokkaan mieluummin sumein suunnitelmin

Olen ollut huomaavinani, että ruuanlaittajissa on kahdenlaista koulukuntaa.

Toiset kokevat tarkat ruoka- ja ostoslistat pelastavina punaisina lankoina, jotka säästävät pähkäilykapasiteettia olennaisempiin asioihin.

Itse koen ne orjuuttavina luovuuden tappajina.

Ruokalistaan perustuvassa shoppailussa on ostettava pakkauskokojen takia suuri määrä raaka-ainetta, jota tarvitaan yhteen tiettyyn ateriaan vain pieni määrä. Loput on heitettävä pois. Tai sitten päätyy kuitenkin soveltamaan luovasti sille jotain käyttöä, jolloin tarkka suunnittelukehikko häiriintyy.

Suosin tapaa, jossa aterioiden selkeä suunnitteluhorisontti ulottuu varttitunnista enintään päivän tai parin päähän. Vähän samaan tapaan kuin toimittajan työssä, paras motivaattori ja luovuuden lähde on lähestyvä deadline. Mikään ei ole tyydyttävämpää kuin loihtia käsillä olevista aineista nopeasti jotain, joka maistuu kaikille ja jota ei ole koskaan ennen syöty.

Silti viikon ruokaostokset tehdään kerralla, eikä välitäydennystä juuri tarvita.

Homma perustuu siihen, että haalin kokoon erilaisia ruoka-aineita luottaen siihen, että joku käyttö niille löytyy. Kokemuksesta tiedän, että erilaisia päiviä varten tarvitaan sopivassa suhteessa hitaita (juurekset) ja nopeita (einekset) ruoka-aineita.

On myös piintyneitä rutiineja kuten aamupalat, joiden vuoksi ostoskorin kivijalka on lähes sama viikosta toiseen. Maitotölkkien määrä vaan hieman kasvaa sitä mukaa, kun lapset varttuvat.

Tärkeä osa sumean suunnittelun menetelmää on pakastin. Sen ansiosta hävikkiä ei pääse syntymään liikatarjontatilanteessakaan.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.

Paras motivaattori ja luovuuden lähde on lähestyvä deadline.