Emännät perustivat lähiruokamyymälän raskaita maataloustöitä tasapainottamaan – Asiakkaiden houkutteleminen on yrittäjien suurin haaste

Tarja Surakka-Luostarinen toivoo myymälään lisää pohjoiskarjalaisia lihajalosteita. Possunliha tulee omalta tilalta. Kuva: Lari Lievonen

Mika ja Riikka Ruotsalainen viljelevät muun muassa saskatoonia eli marjatuomipihlajaa ja jalostavat sitä limonadiksi ja kuohujuomaksi. Aino, 6, ja Helmi, 4, olivat vanhempien mukana maistatustilaisuutta järjestämässä. Kuva: Lari Lievonen

Marraskuussa avatussa Aitotavara-liikkeessä oli joulun alla vilskettä, mutta vuoden alussa hiljeni. Maaliskuisena perjantaipäivänä ovi käy yhä harvakseltaan, vaikka viikonloppu on tulossa.

”Suurin haaste on ihmisten tavoittaminen. Monelle ei tule paikallislehteä eivätkä kaikki seuraa somea. Täytyy viestiä eri kanavissa, että tavoittaa eri-ikäiset asiakkaat”, pohtii yrittäjä Tarja Surakka-Luostarinen.

Surakka-Luostarinen perusti yhdessä Auli Rouhiaisen kanssa lähiruokaa ja muita lähituotteita myyvän kaupan Liperin kirkonkylään.

Idea sai alkunsa tyhjästä toimitilasta, jossa myymälää yritettiin ensin osuuskuntapohjalla. Se ei ottanut tuulta, joten naiset panivat toimeksi yrittäjinä.

”Ajattelimme, että voisi muutakin tehdä, kun maataloustyö on aika raskasta. Haluamme vaalia suomalaista ruokaa ja lähituotteita”, Surakka-Luostarinen perustelee. Hän on sikatilan ja Rouhiainen pienen lypsykarjatilan emäntä.

Aitotavara-nimi syntyi mainostoimistossa. Aluksi hilpeyttä herättänyt nimi on lunastanut lupauksensa: moni asiakas on kehunut, miten esimerkiksi kinkku tai jugurtti on niin aidon makuista.

”Me kilpailemme laadulla, sillä markettien hintoihin emme pysty. Tuotteet tulevat läheltä ja tunnetuista paikoista”, yrittäjät kertovat.

Joulumyynnissä hittituotteita olivat kuohujuomat, hillot ja mehut. Villasukkia menee koko ajan. Paljon kysytään myös vihanneksia, liha­jalosteita ja leivonnaisia. Niitä on tarjolla, mutta vihanneksia sesongin mukaan.

Luostarisen tilalla tuotettu possunliha tulee myymälään tilateurastamon kautta. Rouhiainen leipoo myyntiin ruisleipää silloin, kun ehtii. Joskus hän tuo kauppaan ternimaitoa.

Vastaavia lähiruokamyymälöitä on Pohjois-­Karjalassa harvassa. Naiset ovat joutuneet jonkin verran etsimään tuottajia. Toistaiseksi esimerkiksi jugurtit tulevat Sotkamosta asti.

”Paikallisia liha- ja maitojalosteita saisi olla enemmän. Koko ajan haemme uutta. Eilen saatiin mangalitza-possua”, Surakka-Luostarinen kertoo.

Aitotavaraan voi tuoda tavaraa myytäväksi, vaikka sitä olisi vähänkin. Alueella tuotetaan villisikaa ja lammasta, joita ei välttämättä riitä ison marketin tarpeisiin, mutta pienmyymälään kyllä.

”Asiakkaan pitää ymmärtää, että kaikkea ei ole jatkuvasti saatavana.”

Naiset saivat yrityksen perustamiseen leader-rahoitusta, jonka haussa piti olla ”laskelma poikineen”. Myymälätila oli valmis, mutta sinne piti hankkia kalusteet ja kassakoneet.

Ulkopuolista työvoimaa ei ole palkattu. ”Työvoima on tässä ja kotijoukot venyvät tilanteen mukaan”, emännät ilmoittavat.

Kassajärjestelmän opettelu on tuottanut harmaita hiuksia ja joidenkin tavarantoimittajien sitoutumisessa on ollut toivomisen varaa, mutta pääsääntöisesti yrittäjät ovat olleet tyytyväisiä, että uskalsivat lähteä kotitilalta kylille.

Eikä naisilta ideoita puutu. Myymälän nurkassa on sohvaryhmä, mihin asiakas voi istahtaa kahville vaikka tuottajan kanssa. Neulekahvilaakin on ideoitu ja verkkokauppa on tekeillä.

Myymälässä pääsee myös testaamaan luksussänkyjä, joita valmistetaan alle kilometrin päässä entisen meijerin tiloissa.

”Suurin ilo tulee siitä, kun näkee, miten toiset nauttii siitä, mitä itse tekee”, Auli Rouhiainen summaa. Siksi Liperin naiset yrittävät saada tekijät ja asiakkaat yhteen kaikin tavoin.

Toive toteutuu seuraavana päivänä, kun Ruotsalaisen koko perhe tulee esittelemään marjatuotteitaan.

Mika ja Riikka Ruotsalainen tuottavat Liperissä muun muassa saskatoonia ja jalostavat sen hilloksi, limonadiksi ja kuohujuomaksi.

Ruotsalaisille omaan kuntaan tullut lähiruokamyymälä on iloinen asia, sillä vaikka he ovat tuottaneet saskatoonia jo vuosia, se on tuttu vain harvalle liperiläiselle.

Myymälän ja maistatusten avulla marja voi saada uusia ystäviä ja tulevaisuudessa ehkä tuo toimeentulon ainakin toiselle puolisoista.

FAKTA

Toimii Liperissä, 12 000 asukkaan pitäjän kirkonkylässä.

Yrittäjinä kaksi maatilan emäntää.

Tulevaisuuden haave: Aitotavara-ketju.