25-vuotias joutsenlippu on vahvistanut arvoaan
Menestystarinassa on yksi puute: yhteys laadun ja viljelijän lisäarvon välillä on jäänyt toteutumatta, harmittelee merkin alkuun luotsannut Matti Niemelä.
Tiina Lampisjärvi näkee Hyvää Suomesta -merkille syntyvän koko ajan uusia käyttäjiä elintarvikemarkkinoiden monipuolistuessa. ”Esimerkiksi silakan ympärille on nyt syntynyt start-up-toimintaa”, hän huomauttaa. ”Potentiaalia olisi myös panimoissa ja leipomoissa.” Kuva: Hanna LinnoveHyvää Suomesta -merkin eli joutsenlipun suosio on säilyttänyt arvonsa. 25-vuotisjuhliaan tänään viettävä alkuperämerkki mielletään usein kaikista merkeistä vahvimmin suomalaisen ruuan tunnukseksi.
Suomalaiset kannattavat lämpimästi kotimaista ruuantuotantoa, sillä siihen liitetään monia hyviä asioita ympäristöstä, kotimaan talouden tukemisesta, suomalaisesta ruokakulttuurista, huoltovarmuudesta sekä turvallisuudesta ja luotettavuudesta, listaa Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Mari Niva.
”Oletan, että joutsenlippumerkkiin liitetään näitä samantyyppisiä asioita. Kuluttajat arvostavat kovasti kotimaista ruokaa, ja heillä on mahdollisuus kaupassa nopeasti pakkausta katsomalla havaita, onko se kotimainen vai ei.”
Hän viittaa yliopiston nelisen vuotta sitten tekemään kyselytutkimukseen, jossa 58 prosenttia vastaajista katsoi joutsenlipun merkitsevän heidän ostovalinnoissaan erittäin tai melko paljon.
”Se on mairittelevampi tulos kuin useimpien muiden kyselyssä mukana olleiden merkkien.”
Kotimaisuuden arvostus samoin kuin Hyvää Suomesta -merkittyjen tuotteiden määrä laski viime vuosikymmenellä alun nopeasta huipusta. Ruokakohut ja suoranaiset elintarvikkeilla tehdyt huijaukset ovat viime vuosina kuitenkin nostaneet merkin arvon uuteen kukoistukseen.
Merkki löytyy nyt liki 10 000 tuotteesta, eli liikutaan aiemmassa ennätyksessä 1990-luvun lopulta.
”Kuluttajalla on oikeus tietää, miten ruoka on tuotettu ja miten ketju on liikkunut. Tämän merkin kautta voimme antaa siihen vastauksia”, summaa Hyvää Suomesta -merkkiä ylläpitävän Ruokatieto Yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Antti Sahi.
Merkkiä on usein pidetty myös parhaana osoituksena suomalaisen ruokaketjun yhteistyöstä. Merkin taakse ryhmittyivät heti 25 vuotta sitten niin tuottajat, elintarviketeollisuus, kauppa kuin kuluttajat.
”Se pitää täysin paikkansa, ja kun ajatellaan, miten tunnettu merkki on, ilmaisu puolustaa paikkansa siinäkin mielessä”, Sahi tuumii.
Hyvää Suomesta -merkin kohdalle on historiassa osunut vain yksi huijaus. Muut tapaukset ovat toiminnanjohtaja Tiina Lampisjärven mukaan olleet väärinkäsityksiä.
MT:n uutisseuranta osoittaa, että sellaisiakaan ei ole koettu edes joka vuosi.
Kuluttajaliiton pääsihteerin Juha Beurlingin mukaan Hyvää Suomesta -merkin merkitys kotimaisuutta arvostaville kuluttajille on kiistaton.
Yleisempänä haasteena Beurling pitää sitä, kuinka hyvin viime vuosina lisääntyneiden erilaisten ruokamerkkien sisältö avautuu kuluttajille.
”Merkkien soisi panostavan enemmän siihen, mitä merkki tarkoittaa ja myös, mitä se ei tarkoita”, sanoo Beurling.
Varsinkin viime mainitun kertominen kohentaisi luotettavuutta, hän arvioi.
Lampisjärvi tunnistaa haasteen:
”Vaikka 97–100 prosenttia aikuisväestöstä tunnistaa joutsenlippumerkin, sen sisällön ja merkityksen kertomisessa on haastetta. Sinne kuluttajan korvien väliin kuitenkin pyritään.”
Tutkimuksen näkökulmasta merkkien moninaisuudessa on puolensa.
”Enemmän näen siinä hyviä puolia kuin huonoja niin kauan kuin merkinnät ovat jonkin kolmannen osapuolen ylläpitämiä. Silloin niihin siis liittyy myös sovitut merkin käyttöä koskevat menettelyt ja valvonta”, toteaa Mari Niva.
Kun kuluttajilla on joka tapauksessa ruualle useita eri ostokriteereitä, merkit antavat lisää tärkeää tietoa.
”Kuluttaja voi siis nähdä, mihin kaikkeen hän voi halutessaan valinnoillaan vaikuttaa”, Niva sanoo.
Yksi asia joutsenlipun kiistattomassa menestystarinassa on kuitenkin edelleen ratkaisematta. Mikä on laadun hinta?
”Jo alussa haettiin vilpittömästi vastausta siihen, miksei suomalaisesta laadusta makseta mitään. Tunnistetaan kyllä, että se on parasta. Silti se ei saa maksaa enempää kuin muut”, toteaa merkkityötä ensimmäiset yhdeksän vuotta vetänyt Matti Niemelä.
Hän harmittelee, ettei Hyvää Suomesta -merkkiin saatu jo alkutaipaleella sisällytettyä laatujärjestelmää kertomaan tuotantotavoista. Näin olisi voitu osoittaa merkin todellinen lisäarvo.
Kotimaisen tuotantotavan arvonlisän ja maatalouden kannattavuuden yhteyttä ruoditaan jälleen selvitysmies Reijo Karhisen johdolla.
”Joutsenlippu on edelleen se kruununjalokivi, jota pitää suojella”, Niemelä painottaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
