Maailman pohjoisin olut pannaan suomalaisesta maltaasta – mäskistä eroon pääseminen maksaa enemmän kuin maltaat

Huippuvuorten panimo valmistaa viidenlaista olutta pilsneristä tummaan stoutiin. Vakituisia työntekijöitä on neljä. Kuva: Katja Lamminen

Manchesteriläinen Loyd McKinney.on kausitöissä Huippuvuorten panimossa. Hän järjestää muun muassa esittelykierroksia turisteille. Kuva: Katja Lamminen

Svalbard bryggerin eli Huippuvuorten panimon perustaja Robert Johansen on entinen kaivosmies ja nykyinen liikelentäjä. Kaivoksia on Huippuvuorilla ajettu alas, joten yhä harvempi asukas saa toimeentulonsa kivihiiilestä. Tilalle on tullut turismi, ja turisteille tunnetusti maistuu paikallinen olut.

Idea panimon perustamisesta syttyi vuonna 2007. Pari vuotta asiaa kypsyteltyään Johansen rohkaistui kokeilemaan onneaan. Oluen panemisen tiellä oli kuitenkin pienoinen este, kieltolaki.

Vuonna 1928 Huippuvuorille säädettiin laki, joka kielsi alkoholin valmistuksen saarella. Sillä haluttiin suojella ryyppäämiselle alttiiden kaivostyöläisten terveyttä ja työkykyä.

Johansen oli päättäväinen ja uskoi vakaasti saavansa lain kumottua. Hän otti puhelimen kouraan ja rimpautti terveysviranomaiselle mantereen puolelle Norjaan.

Vastaus oli tyrmäävä: lakia ei tultaisi kumoamaan. Johansen ei lannistunut, vaan alkoi soitella virkamiehelle kerran kuussa. Väsytystaistelu kesti viisi vuotta.

Lopulta hän sai tahtonsa läpi ja laki kumottiin vuonna 2014 Norjan parlamentissa.

Seuraavaksi haasteeksi osoittautui panimomestarin löytäminen. Kävi nimittäin ilmi, etteivät Johansenin kotikutoiset taidot riittäneet teollisen panimon pyörittämiseen.

Johansen alkoi etsiä ammattilaista sosiaalisen median kautta. Suositusten kautta hän löysi alunperin saksalaisen Andreas Hegermann-Riisin, joka heti kättelyssä ilmoitti, ettei missään tapauksessa aio muuttaa Huippuvuorille. Alkoi väsytystaistelu.

Nykyään panimomestari Hegermann-Riis asuu perheineen Huippuvuorilla. Hän vastaa panimon toiminnasta ja oluiden resepteistä. Ensimmäinen oluterä valmistui Huippuvuorten panimossa vuonna 2015.

Maailman pohjoisimman panimon maltaat tulevat Viking Maltilta Lahdesta.

"Maanne tekee erinomaista olutmallasta. Kiitän siitä viljelijöitä", kehuu turisteille järjestettävien panimokierrosten opas Loyd McKinney. Hän asuu Englannin Manchesterissa, mutta työskentelee kausiluontoisesti Huippuvuorilla.

Viime vuonna Huippuvuorten panimo valmisti olutta 170 000 litraa. Määrä on kasvussa. Oluen on napannut valikoimiinsa muun muassa lentoyhtiö Norwegian.

Panimotoimintaa jarruttaa syrjäinen sijainti Pohjoisnavan kupeessa. Raaka-aineiden sekä valmiiden tuotteiden laivaaminen on hidasta ja kallista.

Kallista on myös prosessijätteistä eroon hankkiutuminen. Saarella ei ole eläintiloja, joihin mäskit voisi toimittaa.

"Jätteistä eroon pääseminen on kalliimpaa kuin maltaan osto. Siihen menee rahaa yli 12 000 euroa vuodessa", McKinney kertoo.

Tähän saakka mäski on laivattu pois, mutta vastikään panimo sai luvan alkaa kuivattaa ja polttaa sitä. Tarkoitus on alkaa tuottaa energiaa.

Energialaitos on tervetullut saarelle, jonka energiahuolto turvaa vain yhteen hiilivoimalaan. Jos sille käy jotain, tulee asukkaille kylmä hyvin pian. Muutenkin asukkaat ovat jo tottuneet, että esimerkiksi lämmin talousvesi voi hetkittäin loppua.

Panimolla onkin mietitty uusi mainoslause valmiiksi: "Juokaa olutta, niin saatte pidempiä lämpimiä suihkuja."

Oluiden valmistukseen käytetään viidennes jäätikkövettä ja pääasiassa Huippuvuorten vesijohtovettä, joka laajemmin ajateltuna saa myöskin alkunsa jäätiköiltä.

Olutta on valikoimassa viidenlaista: pilsneriä, hedelmäistä vehnäolutta, pale alea, reippaasti humaloitua indian pale alea sekä vahvaa, tummaa stoutia. Niiden lisäksi tuotetaan sesonkioluita.

Vaikka laki muuttui ja olutta saa panna Huippuvuorilla, kaupassa myytävä alkoholi on yhä kortilla kaivosaikojen perintönä. Saarelaiset saavat ostaa kuukaudessa 24 tölkkiä olutta ja pari litraa väkeviä viinoja. Sen sijaan herraskaista viiniä ja ravintolamyyntiä ei säännöstellä.