Uusien reseptien kokeilu olisi kivaa mutta vaatii vaivaa
Samat vanhat arkiruuat tympäisevät, mutta uusien opetteluun ei tahdo riittää energiaa. Mikä neuvoksi?
Syksyn satokausi on parhaimmillaan. Nyt olisi ihana kokeilla uusia herkkuja, jos jaksaisi. Kuva: Jaana KankaanpääRuokajuttujen ja -ohjeiden selailu lehdistä ja sosiaalisesta mediasta on minulle mieluista ajankulua ja usein tallennan reseptejä tulevia päiviä varten.
Ohjeisiin tulee kuitenkin palattua harvoin, olivat ne miten yksinkertaisia tai kiinnostavia tahansa.
Ruuan laittamisessa on monta vaihetta. Uusiin resepteihin on usein hankittava raaka-aineita, jotka eivät tartu kaupasta mukaan automaattisesti. Tai siltä ainakin tuntuu.
Yllättävän paljon uutta perusperunastakin saa, kun innostuu kokeilemaan.
Sotkuisessa keittiössä on vaikea virittäytyä uuden oppimiseen ja koko homma voi tuntua valtavalta urakalta ennen kuin se alkaakaan.
Pohjimmaisena syynä kokkausjumeihin taitaa olla, että ruuanlaitolle on vaikea löytää aikaa ja energiaa, kun arjessa pyörii niin monta muutakin järjestettävää asiaa.
Lapset olisivat innostuneita kokkeja, mutta usein heidän mielestään kaikista järkevin maanantai-illan eväs on ehdottomasti kakku.
Tänä syksynä aion avata reseptipankkini ja ruuan verkkotilauksen samaan aikaan. Silloin osa raaka-aineista ei unohdu ja ruokaa on helppo laittaa myös lasten kanssa.
Yhden uuden reseptin oppimisesta olen jo ylpeä. Kyseessä ovat japanilaiset okonomiyakit, joita teen Yhteishyvän ohjeella. Ruuasta on tullut oma vakkarisuosikkini ja maistuu se hyvin muillekin.
Japanilaisiin kaalilettuihin tulee 300 grammaa kaaliraastetta, kolme munaa, desi vettä ja kaksi desiä vehnäjauhoja. Lisäksi laitan ruokalusikallisen soijakastiketta ja sipulin varsia, jos niitä sattuu olemaan.
Paistan taikinasta lättyjä valurautapannulla. Valmiit okonomiyakit syödään teriyaki-kastikkeen ja majoneesin kanssa. Lisäksi sopivat erinomaisesti erilaiset kalat, lihat tai kasvikset maun ja jääkaapin tarjonnan mukaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
