Jos ei ole aiemmin leiponut, niin rieskan teosta on helppo aloittaa. Kuva: Jaana Kankaanpää
Leivonnasta tuli luksusta arkeen – ”Isoissa perheissä leivonta on mielekkäämpää ja myös talouskysymys”
Siinä missä aiemmin leivottiin leipää tarpeeseen, nyt pullan tuoksusta haetaan juhlantuntua tavallisiin päiviin.
Emmi Tuovinen otti lapset Nuutin ja Selman mukaan leivontapuuhiin, kun nämä ylsivät pöydälle jakkaran päältä. Kuva: Carolina HusuSuomessa on leivottu pullaa ja leipää iät ajat ja leivotaan yhä, mutta leipomisperinne on rikastunut. Muualta maailmasta meille ovat tulleet monenlaiset leivonnaiset brownieista ja juustokakuista macaronseihin ja croissanteihin.
Marttojen leivontakirjan kirjoittanut Marttaliiton kehityspäällikkö Emmi Tuovinen sanoo, että suomalaiset ovat monenlaisia leipojia. On niitä, jotka leipovat hienoja luomuksia ja jopa kilpailevat leivonnaisillaan, mutta on myös arkisemmista lähtökohdista leipovia.
”Tehdään leipää ja rieskoja silloin, kun jää perunamuusia tai puuroa tähteeksi.”
Myös perheissä on eroa. Jotkut eivät leivo lainkaan ja joissain perheissä leivotaan vain muutaman kerran vuodessa. Mutta jos asuu maaseudulla eikä kauppoja tai kahviloita ole lähellä, niin kotona leivotaan enemmän.
”Isoissa perheissä leivonta on mielekkäämpää ja myös talouskysymys. Se säästää rahaa. Se on myös rutiininomaisempaa kuin yksin asuvilla.”
Pandemia-aika sai monet innostumaan taikinantekoon, kun kaupassa käymistä haluttiin rajoittaa ja työmatkustamisen pois jääminen vapautti aikaa kotona olemiseen. Asiasta ei ole Tuovisen tietämän mukaan tutkimusta, mutta innostus näkyi sekä Marttojen verkkosivuilla että kauppojen jauhojen myynnissä.
Jokainen voi oppia leipomaan, rohkaisee Tuovinen.
”Jos on hyvät ohjeet eikä liian kunnianhimoiset tavoitteet, niin monet leivonnaiset ovat tosi yksinkertaisia. Ei missään nimessä tarvitse olla mikään jauhopeukalo.”
Tuovinen kehottaa aloittamaan esimerkiksi rieskoista, joissa taikina vain sekoitetaan ja pannaan pellille paistumaan. Siitä voi sitten kehittyä eteenpäin.
Eikä kannata pelästyä sosiaalisen median ja ruokalehtien toinen toistaan upeampia leivontaluomuksia.
”Hienot kuvat voivat nostaa kynnystä, ettei tuommoiseen pysty, mutta ei leivonnan tarvitse tuottaa mitään taideteoksia. Meidän ohjeemme ainakin ovat sellaisia, joita kuka tahansa voi leipoa.”
Myös lapset kannattaa ottaa mukaan leipomispuuhiin, Tuovinen kannustaa.
”Omat lapseni alkoivat leipoa silloin, kun pysyivät jakkaralla ja ylsivät keittiön pöydälle, mutta syöttötuoliinkin voi antaa lapselle taikinaa aistittavaksi. Vanhemman pitää miettiä, mitä tehtäviä lapselle voi antaa, ja lisätä niitä lapsen kasvaessa. Kun on lapsesta asti leiponut, oppii tekemään itse.”
”Kun on lapsesta asti leiponut, oppii tekemään itse.”
Tuovisen lapset ovat nyt 4- ja 6-vuotiaita, ja hän ottaa heidät mukaan leipomiseen, vaikka se hidastaa eikä ole homma yhtä siistiä kuin jos itse tekisi.
”Mutta heidät pitää ehdottomasti ottaa mukaan, sillä se on ihanaa.”
Tuovinen ei itse muista, minkä ikäisenä hän sai aloittaa pullien pyörittelyn.
”Äiti leipoi tosi paljon, ja isä on kertonut, että kun hän antoi minun taputella taikinaa, niin käsiini tuli rakkulat, koska olin kananmunalle allerginen. Olin silloin tosi pieni.”
Äidin leivontainnostus tarttui Tuoviseen, joka kouluttautui aikuisena kotitalousopettajaksi ja ravitsemusasiantuntijaksi.
Leipominen on Tuovisen mielestä terapeuttista, kuten yleensäkin käsillä tekeminen ja johonkin keskittyminen.
”Keskittyminen yhteen asiaan tekee hyvää. Kun vielä näkee työnsä tuloksen, joka yleensä ilahduttaa muitakin, siitä tulee hyvää mieltä. Lisäksi itse leipomalla voi vaikuttaa siihen, kuinka paljon suolaa käyttää ja mitä rasvaa tai jauhoja valitsee.”
Käsillä tekeminen ja yhteen asiaan keskittyminen on terapeuttista. Kuva: Jaana KankaanpääTähän asti kotona leipominen on tuonut myös selvää säästöä ruokakuluihin, mutta sähkön hinnan nousu saattaa vaikuttaa asiaan, Tuovinen arvelee.
”Kannattaa suunnitella uunin käyttöä, että valmistaa vaikka päivällisen samalla uunin lämmittämisellä kun leipoo. Yhtä leivonnaista varten uunin kuumentaminen voi tulla kalliiksi.”
Jos talossa on leivinuuni, sen lämmittäminen yleensä kannattaa, koska samalla lämpenee huonekin ja uunissa voi kypsentää monenlaista.
Leipomalla pystyy helposti vähentämään hävikkiä, kun esimerkiksi erilaiset päiväyksen ohittaneet hapanmaitotuotteet voi upottaa taikinaan tai piirakoiden täytteeksi. Tuovinen leipoo leipään tai pannukakuksi myös päiväyksen ylittäneet maidot, kasvijuomat tai piimät.
”Parasta ennen -päiväyksissä kannattaa käyttää omia aisteja joustavasti ennen kuin kaataa tuotteet pois.”
Tuovinen hävittää hävikkiä myös leipomalla piiraita ja pitsoja, joiden täytteeksi hän pilkkoo ja raastaa kaikenlaista jääkaappiin unohtunutta.
”Yleensä aina tulee hyvää.”
Leivinuunin lämmittäminen leipomista varten kannattaa varsinkin nyt, kun sähkö on kallista. Kuva: Jaana KankaanpääPienten lasten äitinä Tuoviselle käy joskus kommelluksia, kun yrittää tehdä monta asiaa yhtä aikaa.
”Siksi useimmiten teen sellaisia leivonnaisia, joita osaan, enkä haasta itseäni. Tykkään leipoa myös tavallista pullaa ja leipää juureen. Se on rutiinia ja tuntuu hyvältä, kun se on helppoa.”
Korona-aikana Tuovinen teki itse vaalean leivänjuuren.
”Juuren teko tuntui aiemmin hankalalta. Ensimmäinen juuri homehtui, mutta toinen onnistui todella hyvin. On ihanaa, kun sen on itse tehnyt, se on aktiivinen ja toimii hyvin.”
Tuovinen säilyttää juurta jääkaapissa ja ottaa sen huoneenlämpöön pari päivää ennen kuin aikoo leipoa.
Juuren voi siis itse tehdä, mutta jos sellaisen saa joltain, niin se kannattaa ottaa, sillä silloin pääsee nopeammin hyvään lopputulokseen, Tuovinen opastaa.
Emmi Tuovisen suosikkileivonnaiset
vaalea juurileipä
pulla, jossa on kardemummaa
omenapiirakka murotaikinapohjaan, jossa on pikkuisen mantelijauhoa
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
