Lähiruokatrendi hyödyttää pienjuustoloita

Kolatun Juustolan yrittäjä Janne Tolvi muotittaa lehmänmaidosta valmistettavaa briejuusto Valmaa. Kuva: Jarno Mela

Kuva: Jutta Mykrä

Pienjuustoloiden toiminta käynnistyi 1980-luvulla, kun kiintiöt alkoivat rajoittaa maidontuotantoa. Tuottajat rupesivat valmistamaan ylijäämämaidosta kotijuustoja suoramyyntiin ja kauppoihin.

”Alussa pienjuustoloita oli noin sata, mutta nyt määrä on vakiintunut noin 50:een”, pienjuustola­yhdistyksen sihteeri Erkki Vasara kertoo.

Vuodessa pienjuustoloissa jalostetaan noin 20 miljoonaa litraa kotimaista maitoa.

”Karkean arvion mukaan voidaan sanoa, että 2–3 miljoonaa kiloa kotimaisista juustoista tulee pienjuustoloista”, Vasara arvioi.

Hänen mukaansa pienjuustoloiden toiminta on muuttunut koko ajan ammattimaisemmaksi ja sivu­toimisten pienjuustoloiden määrä on vähentynyt. Erityisesti lähiruokakulttuurin nousulla on ollut suuri merkitys pienjuustoloille.

Yksi Suomen pitkäaikaisimmista pienjuustoloista on Somerolla toimiva Kolatun Juustola. Janne Tolvi ja hänen puolisonsa Outi Kolattu-Tolvi päättivät aloittaa juuston valmistuksen Suomen liityttyä EU:hun. Viljatila vaihtui pienjuustolaan, joka valmistaa cheddar-juustoa omasta vuohenmaidosta. Tuolloin pariskunnalla oli kokemusta juuston valmistuksesta vain yhden tuorejuustokurssin verran.

Vuosien aikana he ovat siirtyneet omien vuohien maidosta tilan ulkopuolelta tuotuun vuohen- ja lehmänmaitoon. Tuotevalikoima on vakiintunut kahdeksaan eri juustoon. Viime vuonna aloitettiin myös jugurttien valmistus.

Suunnitteilla ei ole uusia tuotteita, koska jokaiselle tuotteelle on kova työ löytää sopivat markkinat ja asiakkaat. ”Kauppoihin tarvittaisiin lisää hyllytilaa pienjuustoloiden tuotteille. Joihinkin kauppoihin voi olla lähes mahdotonta saada tuotteitaan myyntiin erilaisten vaatimusten takia”, Tolvi toteaa.

Kolatun Juustolan tuotteiden valmistaminen on pitkäjänteistä käsityötä. Yritys valmistaa kotimaisista raaka-­aineista cheddar-, brie-, chevre- ja salaattijuustoa sekä paistettua munajuustoa, joka on myydyin tuote. Mihinkään tuotteisiin ei lisätä säilöntä- eikä lisäaineita.

Tolvin mukaan pitäisi kertoa rohkeammin, kuinka puhdasta ruokaa Suomessa tuotetaan. ”Suomalaista ruokaa puhtaampaa ei ole, ja meidän tulisi olla siitä ylpeitä.”

Markkinoiden vapauduttua pien­juustolat ovat joutuneet kilpailemaan ulkomaalaisten erikoisjuustojen kanssa markkinoista.

Tolvi toivoo, että kuluttajat osaisivat kyseenalaistaa tuontijuustojen raaka-aineiden alkuperän. Hän on huolissaan ulkomaalaisten maitotuotteiden turvallisuudesta. Esimerkiksi vähän aikaa sitten uutisoitiin halloumista löydetyistä antibioottijäämistä.

”Ulkomaalaisissa juustoissa käytetään myös huomattavasti enemmän suolaa kuin kotimaisissa. Se vaan ei näy tiskiltä ostetun tuontijuuston pakkauksessa, jos kuluttaja ei osaa sitä kysyä”, Tolvi kertoo.

Erityisen iloinen pienjuustolan omistaja on kotimaisten juustojen suosion kasvusta. Keskivertosuomalainen syö noin 26 kiloa juustoa vuodessa.

”Tärkeää on, että tuontijuustojen kulutus on taittunut viime vuosina. Enää noin 50 prosenttia suomalaisten syömistä juustoista on ulkomaalaisia”, Tolvi pohtii markkinamuutosta.

Tolvin mukaan pienjuustoloiden toimintaa haittaa vahva byrokratia, joka aiheuttaa päänvaivaa niin juuston valmistuksessa kuin myynnissäkin.

”Hapatusta on kyllä jo tarpeeksi. Byrokratiaviidakkoon tarvittaisiin käytännön järkeä. Suomessa oma myymälä voi olla erilaisten sääntöjen vuoksi vain rasite, vaikka Keski-­Euroopassa oma myymälä on juustoloissa enemmän sääntö kuin poikkeus”, Tolvi toteaa.