Maistuisikohan vieraille tänä kesänä lounas tai mocktail? Näitä miettii moni matkailuyrittäjä, ja asiantuntijalla on vastaus

Olli Takanen (vas.) opastaa Heli Nyqvistiä, Tarja Pennalaa ja Marjo Yrjölää. Kuva: Sanne Katainen

Matkailukesä on oven takana, mutta mitä uutta vieraille tänä kesänä tarjoaisi? Ja kannattaako se? Tarjota lounasta, viedä mökkivieraille eväskoria tai sämpylöitä, varata iltapalaa iltamyöhään saapuville tai paistaa nuotiolla lettuja?

”Kannattaa kokeilla ja testata, mikä toimii omilla asiakkailla: kertoa vaikka, että tänään on emäntä laittanut puuroa tarjolle tupaan tai leiponut pullaa. Ei ole yhtä ainoata mallia arvioida kannattavuutta”, Gastropajat-ruokamatkailuhankkeen projektipäällikkö Anne Mikkola sanoo.

Yksi asia on selvä: bussiryhmien ryhmämenut alkavat olla harvinaisia, sillä matkailijat ovat yhä usemmin liikkeellä yksin ja kaipaavat yksilöllistä palvelua.

Mikkola kehottaa luomaan hyvät verkostot lähiseudun yrittäjiin, jolloin voi aidosti tarjota paikallisista aineksista tehtyä syötävää ja juotavaa.

”Ja kannattaa tuoda tavalla tai toisella esiin, että se on paikallista. Eväskoriin voi sujauttaa vaikka pienen tarinan tai kertoa tervetulokirjeen yhteydessä, että käytämme vain läheisen marjatilan tuotteita. Kannattaa hiukan nähdä vaivaa ja kehua, ja tarjota enemmän laatua kuin määrää”, Mikkola sanoo.

Hänellä on tuoretta vertailukohtaa Ruotsin Skåneen, missä kolmisenkymmentä yrittäjää kävi opintomatkalla huhtikuussa.

”Meillä on asiat hyvin, mutta olemme liian ujoja. Ylpeys omasta osaamisesta ja juurista, brändäys ja markkinoinnillinen ote on Ruotsissa tosi vahvaa. Melko tavallinen pannukakkukin, äggkaka, tarjottiin ylpeänä paikallisena erikoisuutena, jota matkailijoita kehotettiin maistamaan.”

Yksi gastropaja eli ruokamatkailuyrittäjien valmennuspäivä järjestettiin helmikuussa Asikkalassa Lehmonkärjen matkailutilalla. Teemana olivat mocktailit ja saunaruoka, ja käytössä ammattikeittiö, jossa ravintolaoppilaitos Perho Pron Olli Takanen opetti yrittäjille uusia tapoja helliä yöpyjiä ja saunavieraita.

Tarjoilun miettiminen kannattaa aloittaa mielikuvista: minkälaista tunnelmaa saunasta maalla tulee mieleen? Vieläkö se on saunaolut ja makkara, vai pitäisikö nykyaikana nojata hämyiseen hiljaisuuteen, hitauteen, terveyteen ja kotoisiin räsymattoihin? Kiuaslenkin ja perunasalaatin sijasta mieleen voivatkin nousta smoothiet, salaatit ja muut maaseudun puhtaat maut.

Tarjottavina se tarkoittaa yksinkertaista, mutta maukasta ja helposti syötävää ja säilyvää purtavaa. Lähiruokaa, johon liittyy tarinoita ja jopa yhteisöllisyyttä, jos vierasjoukolle sopii aterian jakaminen.

Palan painikkeeksi ei enää kanneta korillista kaljaa tai kahta väriä viiniä, vaan terveysteema jatkuu lasissa: siihen sekoitetaan nyt muodikas mocktail.

Mocktaileja varten on saatavilla alkoholitonta rommia, giniä, viskiä ja liköörejä. Kuva: Sanne Katainen

Siis mikä?

Alkoholiton cocktail. Mock tarkoittaa matkimista ja tail tulee cocktailista.

”Juomatottumukset ovat muuttuneet: vähäalkoholisten juomien suosio kasvaa, hyvinvointi kiinnostaa ja yli puolet ihmisistä valitsee edes joskus matala-alkoholisen juoman”, Takanen kertoo.

Mocktailit tehdään kuten cocktailit, mutta alkoholin tuoma terävyys ja lämmön tunne puuttuvat. Happamuutta ja makeutta, karvautta ja tuoksua haetaan hedelmien ja yrttien avulla, ja tuoksu, lasi ja koristeet ovat tärkeitä.

Sitten kurssilaiset käärivät hihat. Yrittäjäjoukko vaivaa pari päivää levännyttä pizzataikinaa, ”kypsentää” lohta lime- ja sitruunamehussa chevicheä varten, keittää uppomunia maalaissalaattiin, marinoi kasviksia, rakentelee kolmioleipiä, leipoo kinkkupiirakkaa ja briosseja hampurilaisiin ja paistaa jälkiruoaksi vohveleita.

Meri Wang ja Virpi Kivinen aloittelevat briossisämpylöiden taikinan tekoa. Kuva: Sanne Katainen

Mocktaileissa voi olla mustikkaa ja piimää, seljankukkaa ja korianteria tai raparperia, appelsiinia, mansikkaa ja katajanmarjaa – Raparperi Gin.

”Tosi hyviä vinkkejä! Asiakkaille täytyy aina olla jotakin uutta”, Vihdin Nuuksiossa toimivan Hawkhillin Annu Huotari ja Kaisa Ala-Outinen hihkuvat. Nyt opitut syötävät taipuvat niin työyhteisöjen tiimipäiviin ja metsäravintolaan kuin laavullekin.

”Ihmiset eivät odota nuotioruoalta muuta kuin makkaraa, ja yllättyvät, kun meillä onkin siellä kokki! Olemme miettineet, että teemme asiat kunnolla tai ei ollenkaan.”

Mutta mistä tietää, mitä ylipätään kannattaa tehdä ja mitä ei?

”Kokousvieraille kannattaa tehdä, mutta yksityisille ei. Heille meillä on kauppakassipalvelu”, Huotari sanoo.

Inga Blomqvist, Elina Jokinen (edessä) ja Mika ja Outi Koskinen sekä Virpi Kivinen tuumivat päivän ohjelmaa. Kuva: Sanne Katainen

Janakkalalaisen Hakolan Marjatilan isäntäväki Outi ja Mika Koskinen kestitsevät kokousryhmiä ja työporukoita, joista osa vierailee useammankin kerran vuodessa. Pieneen maalaispaikkaan tullaan hakemaan aitoa tunnelmaa ja ehkä vinkkejä kotiinkin.

”Välillä toivotaan vanhaa tuttua, mutta aina täytyy myös olla jotakin uutta. Tai ainakin itsestä tuntuu, ettei aina kehtaa tarjota samaa”, Outi Koskinen sanoo.

”Ne, jotka hakeutuvat pienempiin paikkoihin, haluavat jotakin erilaista ja erityistä juuri heille. Meillä on mahdollisuus testata pienien ryhmien kanssa uusia juttuja.”

Mika Koskinen poimi vinkiksi mustasta teestä ja omenamehusta sekoitetut mocktailin, jota voisi tarjota talvella lämpimänä latukahvilassa.

”Kun vieraat ottavat auringossa takkia pois ja sanovat, että olo on kuin Alpeilla, mutta jotakin puuttuu, se puuttuva on tietenkin tämä omenajuoma!”

Juttua korjattu 11.5. kello 13.30: Hawkhill sijaitsee Vihdissä, ei Espoossa.

Outi Koskinen on tänään hyvällä tuulella. Kuva: Sanne Katainen