Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Virolaistila arvioi: Rypäleviinituotanto realistista sadan vuoden päästä

    Vaikka ilmasto lämpenee pohjolassa, myös sademäärä ja kosteudesta seuraavat homeet lisääntyvät.
    Maris Kivistik on yksi Viron kahdestatoista marjaviinitilallisesta. Hän haluaisi vierailla Suomessa tutustumassa täkäläisiin tiloihin.
    Maris Kivistik on yksi Viron kahdestatoista marjaviinitilallisesta. Hän haluaisi vierailla Suomessa tutustumassa täkäläisiin tiloihin. Kuva: Andres Teiss

    Kõivsaaren tilan marjatarha lepää rehevän Alajärven rannalla Raasikun Härmässä Viron Võrumaalla. Rinteille on istutettu muutakin kuin marjoja – Mati Kivistik kokeilee rypäleitten kasvatusta Uue-Saalusen viinitilalla.

    Vaimo Maris hymyilee miehensä yritykselle. Ilmastonmuutoksen puhutaan tuovan viininviljelyn tänne pohjolaankin, mutta vielä ei olla niin pitkällä.

    ”Rypäleviinin tuottaminen saattaa olla realistista ehkä sadan vuoden päästä. Vielä ei ole tarpeeksi aurinkoa. Vaikka lämpöä riittäisikin, niin ilmastonmuutos lisää myös sateita ja siitä aiheutuu paljon hometta.”

    Kivistikit ovat koulutukseltaan biologeja ja ansaitsevat leipänsä virkamiehinä. Vuonna 1993 he ostivat kesäpaikakseen Kõivsaaren 10 hehtaarin tilan ja istuttivat sinne vuonna 2000 puolitoista hehtaaria tyrniä. Mati istutti myös sata viiniköynnöstä vuonna 2012.

    ”Ne ovat Matin puuhamaa ja niissä riittääkin työtä”, Maris naurahtaa. Viiniä niistä ei ole vielä tullut, ainakaan myyntiin.

    Vuosi sitten vappuna Kivistikit avasivat viinitilan ovet vieraille. Päivässä kävi yli tuhat ihmistä tutustumassa tuotantoon. Seuraavana vuonna kävijöitä oli jo kaksituhatta.

    Kivistikit maistattavat ja myyvät viinejä ja kertovat tuotannosta tilalla pitkin vuotta vieraileville ryhmille. Tyrniviini on heidän erikoisuutensa, mutta tila tuottaa myös kuohuvaa raparperiviiniä, omena-pihlajanmarjaviiniä ja herukkaviinejä.

    ”Tyrniviini on vaikeaa tehdä ja meidän salaisuutemme. Se sopii erityisen hyvin aasialaisten ruokien pariksi”, Maris Kivistik opastaa.

    Tilan vuotuinen tuotantomäärä on 6 000 litraa. Viinejä myydään oman verkkokaupan kautta, yhdessä kaupassa Tallinnan Telliskivessä ja 15 myymälässä Etelä-Virossa. Ravintoloihin on ollut vaikea päästä, mutta Maris Kivistik toivoo sommelierien taannoisen vierailun parantavan tilannetta. Seuraavaksi tilalle ovat tulossa keittiömestarit.

    Maris Kivistik on itsekin käynyt sommelierkurssin. ”Siellä ei opetettu mitään marjaviineistä.”

    Kivistikeille viininteko on toistaiseksi harrastus, mutta aikaa vievä sellainen. Viinintekoa rasittaa Virossakin raskas byrokratia.

    ”Viinipulloista on pidettävä tarkkaa lukua. Jos vie 75 sentti­litran pullon ulos varastosta, siitä on maksettava veroa 1,22 euroa ja lisäksi täytyy maksaa 20 prosentin liikevaihtovero”, Maris Kivistik valottaa.

    ”Lisäksi aikaa ja rahaa kuluu kellarin ja katon korjaamiseen, kotisivujen, Facebookin ja Instagramin päivittämiseen ja tilaesittelyihin. Kesällä tarvitsemmekin lisätyövoimaa.”

    Kivistikeille on ollut paljon tukea yhteistyöstä nuorten yrittäjien kesken. Myös paikallinen alkuperämerkki Uma mekk (oma maku) on tärkeä.

    ”Olisimme olleet ihan yksin, jos sitä ei olisi.”