Takana on 20-tuntinen työpäivä, kun lampolassa on karitsointi meneillään:"Tämä on parasta ja pahinta aikaa”

Harri Turu työskentelee tilalla kokopäiväisesti, mutta Anu Turu tekee osa-aikaisesti myös lähihoitajan töitä. Karitsointiaikaan on oltava koko ajan hälytysvalmiudessa, sillä suomenlampaat tarvitsevat usein apua. Kuva: Sanne Katainen

”Pitkään mietin, oliko maallemuutto ja lampolan perustaminen siunaus vai kirous. Jossain vaiheessa se oli siunauksen puolella, mutta nyt taas mietitään”, miehikkäläläinen Seppälän Lammastilan pitäjä Anu Turu sanoo.

Takana on 20-tuntinen työpäivä, kun lampolassa on karitsointi meneillään ja Anu ja Harri Turun apua tarvitaan myös yöaikaan.

Seppälän tilalla on satakunta uuhta, jotka karitsoivat parhaillaan. Lisäksi Anu Turu emännöi tilausravintola Karitsabaaria, jonka yhteydessä toimii Villataivas: tilan villa-, talja ja karitsanlihatuotteiden myymälä.

Joka toinen viikko Turut myyvät tuotteitaan Reko-piireissä.

Anu Turun äiti neuloo Villataivaaseen myytävää, ja myynnissä on myös tilan villasta kehrättyjä lankoja ja lampaantaljoja. Koronavuosina yltynyt käsityöinnostus on kasvattanut kysyntää. Kuva: Sanne Katainen

Turut muuttivat Haminasta Miehikkälään vuonna 2005. Harrin enon tila oli ollut tyhjillään viitisen vuotta, ja Turut tulivat sinne kahden tyttären ja kolmen hevosen kanssa. Kun tytöt eivät enää jaksaneet hoitaa hevosia, ne pantiin pois.

Anu oli maatalouslomittaja ja karjanhoitaja, mutta keuhkot eivät enää kestäneet sitä työtä. Hän koki kuitenkin elämän ilman eläimiä mahdottomaksi.

”Lenkillä tuli mieleen lampaat, ja syksyllä 2011 ensimmäiset seitsemän lammasta tulivat meille hoitamaan peltoa”, Anu kertoo.

Harri oli tuolloin jäänyt työttömäksi ahtaajan hommista Stevecolta, ja ProAgrialla oli meneillään Tosilampuri-hanke, joten Turut hakivat investointitukea lampolan rakentamiseen. Lampola rakennettiin vuonna 2014.

Hevostalli remontoitiin ravintolaksi, missä ensimmäinen ateria tarjottiin samaan aikaan kuin lampola valmistui. Anu on aina rakastanut paitsi eläimiä myös kokkaamista, ja hän alkoi järjestää lähiruokalounaita noin kerran kuukaudessa.

Seppälän lammastilalla on noin kerran kuukaudessa tarjolla lammasateria. Lihasta saa parhaimman katteen, kun se myy ravintolassa. Kuva: Sanne Katainen

Tilalla on omaa peltoa 18 hehtaaria ja vuokrattua toinen mokoma. Kun Turut ostivat viiden kilometrin päästä lisälaidunten takia toisen tilakeskuksen, siellä seisoi 135 neliön omakotitalo tyhjän panttina.

Anu ajatteli, että koska eläinten kanssa olo on hänelle niin voimaannuttavaa, miksi hän ei tarjoaisi sitä mahdollisuutta muillekin. Viime kesänä myytiin ensimmäiset lammaspaimenlomaviikot.

Varsinaisia paimenlomia on tarjolla laidunkauden aikaan, mutta taloa vuokrataan toki ympäri vuoden. Ensimmäisenä kesänä asiakkaita oli jo jonkun verran, vaikka markkinointi onkin ollut haasteellista. Metsähallituksen paimenlomat kyllä tunnetaan ja niihin jonotetaan, mutta muista vastaavista ei ole koottua tietoa vielä missään.

Karitsabaarissa Turut myyvät tuoretta ja pakastettua karitsanlihaa ja jalosteita. Peruspaloiteltu liha maksaa 16 euroa kilolta. Kolme neljäsosaa lihasta myydään kuitenkin Reko-piirien kautta. Kuva: Sanne Katainen

Ennen koronaa Seppälän Lammastilalla meni varsin hyvin. Kymmenessä vuodessa ihmiset ovat oppineet syömään lammasta ympäri vuoden ja muutakin kuin filettä. Karitsabaariin oli heinäkuulle 2020 asti viitisensataa varausta.

Ravintolatoiminta kannusti jatkamaan lampaanlihantuotantoa, sillä lautasella lihasta saatava tuotto on paras.

”Korona osui julmasti, sillä ravintolapuoli oli alkanut juuri nousta. Se romahti nollille, ja nousu on ollut laahaavaa”, Anu Turu huokaa.

Ravintolavarauksia on edelleen vähän, mutta ”eteenpäin on elävän mieli, ei muu auta”, Anu Turu tuumaa.

Lampolassa pienet karitsat määkivät kimeällä äänellä ja väliin sekoittuvat uuhien mörähdykset. Anu Turu nostaa vastasyntyneen karitsan syliinsä ja hymyilee viime yön väsymys kasvoillaan.

”Tämä on pahinta, mutta myös parasta aikaa.”

Seppälän lammastilan lampaat ovat suomenlampaita, joka kerralla voi karitsoida jopa kymmenen karitsaa. Kuva: Sanne Katainen