Yksi lautanen olisi riittänyt

Muistan, kun ostin ensimmäisen keittokirjani. Olin lukiolainen ja ajatukset liitelivät lukion jälkeisessä elämässä, omassa kodissa ja itsenäistymisessä.

Gummeruksen Kodin keittokirja tarttui mukaani, koska siitä tuntui löytyvän paljon perus­reseptejä. Kirja oli myös tuttu, sillä äidilläni oli sama kirja, mutta varhaisempana painoksena.

Kun keittokirja sitten aikanaan muutti kanssani ensimmäiseen omaan kotiin, en kirjaa kovin usein ehtinyt selaamaan. Minä en ainakaan siinä iässä ja elämänvaiheessa viettänyt juuri aikaa keittiössä.

Keittokirjan lisäksi olin halunnut varautua omaan kotiin muuttoon astioilla. Olin toivonut useana vuonna rippikoulu­iän ylitettyäni syntymäpäivä- ja joululahjoiksi astioita. Valkoiset ja keltaiset Teema-sarjan astiat kera Kartio-lasien odottivat myös kotiin pääsyä.

Muutama vuosikymmen myöhemmin tämä varustautuminen tuntuu sekä huvittavalta että liikuttavalta.

Ei niitä yksinkertaisen kauniita Teema-astioita juuri tarvittu ensimmäisinä itsenäisen asumisen vuosina. Yksi iso matala lautanen, yksi syvä lautanen ja juomalasi aterimien lisäksi riittivät vallan hyvin.

Nyt kun perheessä on viisi jäsentä, astiat kiertävät vinhaa vauhtia kaapista ruokapöytään, tiski­koneeseen ja takaisin kaappiin.

Kierrossa on yhä monia samoja astioita, jotka silloin aikanaan odottivat käyttämättöminä ruokaili­joita.