Jaettu ilo kaksinkertaistui Porvoon hyvinvointitapahtumassa
Viime viikolla pidetyssä tapahtumassa opiskelijat loihtivat lahjaksi uusia kampauksia ja siistejä partoja. Lahjaksi jaettiin myös ruokaa.
Jihan Hegreched (oik.) iloitsi tyylikkäästä polkka-tukastaan yhdessä Noora Turusen kanssa. Kuva: Jaana Kankaanpää”Tulin tänne pitkien hiusten kanssa, mielessäni kampauksen vaihdos. Nyt minulla on ihana uusi tyyli”, iloitsee Syyrian Kurdistanista Suomeen muuttanut Jihan Hegreched yhdessä Edupolin parturi-kampaajaopiskelija Noora Turusen kanssa.
Juttukahvila Vänskässä viime viikolla järjestetyssä tempauksessa oli mukana kolme parturi-kampaajaopiskelijaa, jotka leikkasivat kävijöiden hiuksia, siistivät partoja ja tekivät päähierontaa.
”Parturi-kampaajia ei tarvinnut houkutella tehtävään, he olivat heti innolla mukana”, kehuvat tapahtuman kurssityönään organisoineet Laurea-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat Elina Nieminen ja Katja Lind.
”Minulle uusi kampaus oli paras joululahja”, kiittelee nimettömänä pysyttelevä vanhempi naishenkilö.
Hyvinvointitapahtuma järjestettiin samaan aikaan Porvoon lähimmäispalvelun ruokajakelun kanssa: Alakerrassa kiemurteli leipäjono, josta ihmisiä kutsuttiin yläkerran juttukahvilaan kahville ja hemmotteluhoitoihin.
Molempien kerrosten tapahtumissa vallitsi iloinen kuhina. Kampaajien käsittelyyn pääsyä odotellessa rupateltiin ja vaihdettiin kuulumisia.
Hegreched kertoi juhlivansa joulua kristityn perheensä parissa. Jouluruuista hänen suosikkejaan ovat kala, salaatit ja perunalaatikko.
”Tykkään myös joulutortuista”, nainen paljasti.
Jokainen tavoitettu oli paikalla kiitollisin mielin.
”Kaikki täällä on hyvää, pidämme erityisesti leivästä. Otamme aina myös maitoa ja piimää, jos sitä on”, kertoi vanhempi inkeriläisrouva, joka käy ruokajakelussa sisarensa kanssa viikoittain.
Edellisessä hyvinvointipäivässä hän oli voittanut lahjakortin hiustenleikkuuseen.
”Jouluna Inkerissä joulupöytään kuuluivat sika, syltty, marja- ja kaalipiirakat, mutta nyt Suomessa menemme tyttären perheen luo syömään.”
Joulun useimmat kertoivat viettävänsä läheistensä kanssa. ”Joulukinkku, lanttu-, porkkana- ja perunalaatikot ovat jouluruokasuosikkini. Niiden lisäksi pidän riisipuurosta”, jutteli 60-vuotias mies, joka viettää joulun äidin lihapatojen ääressä.
”Tämä on hyvä tapahtuma, tällainen täyden palvelun lähimmäistyön paikka. Porvoossa on kunnostauduttu näissä asioissa”, kehuu Ilkka Korvela parturintuolista käsin.
Hänen hiuksiaan leikannut Quynh Dao on samaa mieltä.
”Minulle tulee hyvä mieli siitä, kun ihmiset ovat tyytyväisiä”, hän kommentoi.
”Uusi kampaus oli paras joululahja, mutta yhdessäolo on silti kaikkein parasta”, kiittelee nimettömänä pysyttelevä vanhempi naishenkilö.
Kaikki kävijät eivät halunneet tulla haastatelluiksi lehteen nimen ja kuvan kera.
”Nämä ovat sellaisia paikkoja, ettei käyntejä haluta kaiken kansan tietoon”, tokaisee noin 60-vuotias nainen.
Seurakunnan ja kaupungin sosiaalitoimen työntekijät tiedostavat sen ja toivovat, että kynnys osallistua tapahtumiin olisi mahdollisimman matala myös kantaväestön parissa.
”Melkein puolet ruokajonon asiakkaista on ulkomaalaistaustaisia. Suomalaisilla kynnys hakea ruoka-apua on korkeampi, vaikka tarvetta olisi”, kertoi Porvoon seurakunnan diakoniapappi Ulla Lumijärvi.
Hän jakoi seurakunnan joulutervehdyksenä kaikille kävijöille kahvipaketin ja joulukortin. Lapset saivat pikku laatikollisen suukkoja halauksen kera.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
