Voiko homeisen kohdan leikata leivästä tai kaapia hillon päältä? Asiantuntija vastaa

Vaikka hometta näkyisi vain pilkun verran, koko leipä on syytä jättää syömättä, sillä näkymätön rihmasto on jo todennäköisesti levinnyt koko leivän läpi. Kuva: iStock

Joskus ero hävikkiruuan ja biojätteen välillä on katsojan silmissä. Yhden mielestä pehmeä tomaatti on syömäkelvoton, toisen mielestä sen voi hyvin upottaa kastikkeeseen.

Ruuan säilyvyydessä on otettu melkoisia askelia sadan viime vuoden aikana. Jääkaapit ja pakastimet ovat parantaneet osaltaan elintarvikkeen säilyvyyttä, ja nykyisten logistiikkaketjujen ansiosta esimerkiksi tuoretta kalaa saadaan kuljetettua ympäri maata.

Myös tuontituotteissa logistiikan paraneminen on tuonut melkoisen eksoottisten elintarvikkeiden runsaudensarven myös tänne Pohjolan perukoille. Vielä 1800-luvulla etelän hedelmistä tuotiin nykyisen Suomen alueelle ensisijaisesti sitruunoita, sillä ne olivat riittävän happamia kestämään pitkän laivamatkan. Vielä 1900-luvulla esimerkiksi helposti pilaantuva ananas oli vain harvojen herkkua, sillä harvat ananasyksilöt selvisivät pilaantumatta näille leveyspiireille asti.

Aiemmin ruualle ei myöskään välttämättä ollut erityisiä kylmäsäilytystiloja, lisää erityisasiantuntija Tuulikki Lehto Ruokavirastosta.

”Aiemmin ruokaa oli pakko osata arvioida aistinvaraisesti, koska ruokaa valmistettiin itse kasvatetuista ja kerätyistä raaka-aineista.”

Jos ruoka katsomalla, nuuhkimalla ja pikku maistiaisen perusteella vaikuttaa syömäkelpoiselta, eikä parasta ennen -päiväyksestä ole kovin pitkää aikaa, tuotetta voi Lehdon mukaan todennäköisesti vielä nauttia. Viimeinen käyttöpäivä puolestaan tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä viimeistä käyttöpäivää.

Mutta milloin ruoka on takuuvarmasti syömäkelvotonta? Yksi selvä varoitusmerkki on home.

Homeitiöiltä ei voi välttyä, sillä niitä on kaikkialla sekä sisä- että ulkoilmassa. Esimerkiksi leipä homehtuu helposti etenkin, jos sen jättää muovipussissa auringonpaisteeseen. Tällaiset lämpimänkosteat olosuhteet tarjoavat homeelle otollisen kasvuympäristön.

Hiivalla kohotettu vaalea leipä saattaa myös häältyä, eli siihen saattaa iskeä myös Bacillus subtilis -bakteerin aiheuttama rihmatauti. Rihmatautinen leipä on sisältä tumma ja sitä leikatessa näkyy venyviä rihmoja.

Leivän paahtaminen tai muu kuumentaminen eivät auta, sillä homeet ja rihmatauti ovat erittäin lämmönkestäviä. Lisäksi vaikka hometta tai rihmatautia näkyisi vain pikku pilkun verran, koko leipä on syytä jättää syömättä, sillä näkymätön rihmasto on jo todennäköisesti levinnyt koko leivän läpi.

Samaa menetelmää on Lehdon mukaan syytä soveltaa yleensä muissakin homepilkun pintaansa saaneissa elintarvikkeissa. Syy on sama kuin leivän suhteen, eli rihmasto on vallannut koko tuotteen, vaikka hometta olisi näkyvissä vasta hieman. Poikkeuksena ovat Lehdon mukaan kovat juustot, joista homeisen pintaosan voi leikata pois. Kovan juuston tiivis rakenne estää homeen leviämisen koko tuotteeseen.

Vaikka olisi siis nähnyt isovanhempansa kaapivan hillopurkin pinnalta homeen pois ja sen jälkeen lusikoivan hillopurkin pohjakerroksista täytettä pannukakun päälle, ei samaa keinoa kannata itse ottaa käyttöön.

”Vaikka välttyisi homeen aiheuttamilta oireilta sillä kertaa, ei mahdollisia hometoksiineja kannata kerryttää elimistöönsä”, Lehto summaa.

Koska homeitiöt kestävät hyvin lämpöä, ei itse hilloa tai muita säilykkeitä tehdessä kannata käyttää muita kuin tuoreita raaka-aineita. Yksikin homeinen marja, kasvis tai hedelmä pilaa pahimmillaan koko valmistuserän.