Elintarvikeyritykset nousevat ruokapetoksia vastaan - toimitusketjun luotettavuus Suomen valtti

Mitä kauempaa ja useamman välikäden kautta raaka-aine tulee ja mitä vaikeampi se on tunnistaa, sitä suurempi on riski, ettei raaka-aine ole sitä mitä on luvattu. Kuva: Marita Waenerberg

"Lyhyen ajan sisällä on tullut esiin elintarvikepetoksia, jotka ovat koskeneet Suomeakin, kuten mausteiden värjääminen Sudan-väriaineilla. Ehkä ne taas ovat herätelleet ajattelemaan, että Suomi ei ole kaukainen lintukoto", sanoo johtava elintarvikelainsäädännön asiantuntija Ulla Luhtasela Suomen Nestléltä.

Luhtasela rauhoittelee kuluttajia, sillä valtaosa toimijoista on luotettavia ja rehellisiä.

"Kuluttajien pitää luottaa ja uskoa, että valtaosa yrityksistä toimii rehellisesti. Niille on kunniakysymys, että ruoka on turvallista, puhdasta ja laadukasta, kuten on luvattukin."

"Meillä Suomessa on hyvä tilanne senkin takia, että meillä on aika pieni yhteisö ja toimitusketjut ovat aika lyhyitä. Tunnetaan omat tavarantoimittajat ja heihin on luotu henkilökohtaiset suhteet", Luhtasela pohtii.

Yksi keskeisistä petoksellista toimintaa ehkäisevistä tekijöistä onkin Luhtaselan mukaan se, mitä paremmin yritys tuntee omat raaka-ainetoimittajansa ja raaka-aineketjunsa.

"Mitä läheisemmät ja luotettavammat suhteet näihin on, riski petoksesta putoaa todella pieneksi."

Luhtasela sanoo, että isolla yrityksessä on ehkä paremmat resurssit ja maailmankuva puuttua asioihin ja luoda painetta toimitusketjuihin.

"Pitää olla luotettava, että pääsee meille raaka-ainetoimittajaksi. Ei ole kyse siitä, onko iso vai pieni, vaan ehkä enemmänkin siitä, miten toimii."

"Haluamme herätellä yhteistyökumppaneita ja elintarvikeketjua valppauteen. Jos me kaikki elintarvikeketjun toimijat yhdessä olemme valppaita, petoksellisuus on vaikeampaa", Luhtasela painottaa.

Täysin aukoton valvonta on Luhtaselan mukaan suuri haaste. Nestlé on tehnyt opaskirjan, jossa on käytännön ohjeita, joilla riskejä voidaan pienentää.

"Tämä on niin iso asia globaalisti, että viranomaisvalvonta ei yksin riitä. Yritykset ovat kuitenkin avainasemassa tunnistamassa vaaran paikkoja ja riskitekijöitä. Yritysten ja viranomaisten pitää tässä tehdä yhteistyötä. Yhdessä olemme vahvempia."

Yrityksissä avainasemassa on vaaran tunnistaminen.

"Riski on kohonnut, kun raaka-aine tulee kaukaa, pitkän verkoston takaa ja on peräisin joltain köyhältä alueelta. Ensimmäinen askel on kartoittaa, mitä raaka-aineita tulee, mistä maista ja missä muodossa", sanoo Luhtasela.

Esimerkiksi appelsiineista on helppo nähdä, että ne ovat appelsiineja. Jos appelsiiniraaka-aine on tilattu puristettuna mehuna, soseena tai paloiteltuna, tilanne on toinen.

"Mitä vaikeampi petos on nähdä ja tunnistaa, sitä suurempi riski on, että tavara ei ole sitä, mitä on tilattu."

Riskikartoituksessa arvioidaan, kuinka helppoa petos on tehdä kyseisen raaka-aineen kohdalla, mitä vaikeampi petoksesta on jäädä kiinni, ja kuinka suuren taloudellisen hyödyn se voi tuottaa tekijälleen.

Elintarvikepetoksissa ei Luhtaselan mukaan ole kyse pienessä mittakaavassa tai paikallisesti tapahtuvasta toiminnasta, vaan globaaleista toimijoista.

"Joidenkin arvioiden mukaan petoksellisessa bisneksessä pyörii kymmeniä miljardeja euroja."

"Elintarvikealalla on jo tuoteturvallisuutta valvova HACPP-omavalvontajärjestelmä, mutta samantyyppinen pitäisi saada myös petoksellisuuden varalta. Silloin pystyttäisiin keskittämään voimavarat tunnistettuihin ongelmakohtiin", Luhtasela sanoo.

Tänä vuonna Elintarvikepäivä teemoittuu alan tulevaisuuteen, kuten digitalisaatioon ja vientiin. Päivän aikana julkistetaan myös vuoden suomalainen elintarvike.

Opaskirjan voi ladata itselleen Nestlén nettisivuilta