Perheiden ja yhteiskunnan liikennekasvatus on sitä tärkeämpää, mitä harvempi hankkii ajokortin

Kuka saa mennä, kenen pitää väistää? Erityisesti risteysalueiden väistämissäännöissä on monella tietoaukkoja. Kuvituskuva. Kuva: MT:n arkisto

Suomessa on enemmän ajokortteja kuin koskaan, kertovat Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin tilastot. Syynä ajokorttien runsauteen on suomalaisten ikääntyminen: nykyisin jo lähes joka kuudes henkilöauton kuljettaja on yli 70-vuotias, ja osuus nousee tasaisesti. Toisaalta samaan aikaan ajokortin hankkivien nuorten osuus pienenee: enää puolella 18-vuotiaista on ajokortti. Erityisesti kiinnostus ajotaitojen hankkimiseen on kadonnut kaupungeissa kasvaneilta nuorilta. (MT 19.4.)

Sinänsä kehityksen voi nähdä neutraalina asiana: toimiva joukkoliikenne ja lyhyet etäisyydet takaavat erityisesti suurten kaupunkien nuorille sen liikkumisen vapauden, minkä auto ja ajokortti tuovat niin haja-asutusalueilla, etäällä hyvistä joukkoliikenneyhteyksistä eläville kuin kaikille niille ikääntyneille, joiden ei ole enää helppoa käyttää liikkumiseen julkisia kulkuneuvoja.

Kehityksellä on kuitenkin myös kääntöpuolensa: Vaarana on, että liikennesääntöjen tuntemus rapautuu, kun yhä harvempi käy läpi ajokortin vaatiman teoria- ja ajo-opetuksen. Vastaavaa perehdytystä liikennesääntöihin ei ajokortittomilta vaadita siitä huolimatta, että säännöt koskevat tiellä jokaista, niin jalan, pyörällä, potkulaudalla kuin ajokortinkin vaativalla kulkuneuvolla liikkuvaa. Erityisesti suurissa kaupungeissa on nähtävissä, miten polkupyörillä ja potkulaudoilla liikutaan säännöistä ja muusta liikenteestä sekä omasta ja varsinkin muiden turvallisuudesta piittaamatta. Samaan aikaan myös erilaiset somehaasteet houkuttavat ja kannustavat nuoria jopa hengenvaarallisiin tempauksiin liikenteessä.

Tietojen puute on käynyt ilmi myös Liikenneturvan pari vuotta sitten tekemästä selvityksestä, jossa kartoitettiin liikennesääntöjen ja liikennemerkkien tuntemusta. Sen mukaan muut tienkäyttäjät tuntevat liikennesäännöt ja -merkit huonommin kuin autoilijat.

Liikenne on vuorovaikutusta, ja jokaisen siihen osallistuvan on tunnettava yhteiset säännöt. Mitä useampi nuori päättää jättää ajo-opetuksen ja siihen liittyvän liikennesääntöjen opettelun väliin, sitä tärkeämpää on sekä vanhempien että yhteiskunnan – käytännössä peruskoulun – huolehtia riittävästä liikennekasvatuksesta. Tärkeintä on muistaa, että liikenteessä kenelläkään ei ole vain oikeuksia. Tärkeintä on ymmärtää omat velvollisuudet.