Eilamari leipoo leipää moniallergisille
Eila Alho ja Mari Haavisto perustivat gluteenittoman leipomon, koska Suomesta ei juuri saanut gluteenittomia hapanleipiä. Kysyntä on ollut niin suurta, että tulevaisuudessa Eilamarin tuotteita saatetaan leipoa myös sivuleipomoissa. Ville-Petteri Määttä Kuva: Viestilehtien arkistoPÖYTYÄ (MT)
Uunin summeri pärisee muutaman minuutin välein ja leipomossa leijailee hapanleivän tuoksu. Pöydät notkuvat leipäpusseista ja taikinasaaveista.
Eilamari-leipomo perustettiin syyskuussa 2011 Pöytyän Yläneelle. Vain pari kuukautta myöhemmin Keliakialiitto palkitsi Eilamarin hapankorput vuoden gluteenittomana tuotteena.
Nimensä leipomo on saanut perustajiensa mukaan. Eilamari syntyi, kun kaksi akateemista kotiäitiä Eila Alho ja Mari Haavisto löivät hynttyyt yhteen.
”Suhtauduimme aluksi epäilevästi yritysideaamme. Epäilykset on todettu turhiksi”, naiset toteavat yhdessä.
Eilamarin leivät sopivat monille allergiaryhmille, sillä ne ovat luontaisesti gluteenittomia, maidottomia ja soijattomia. Jauhoina käytetään pääasiassa tattaria, täysjyväriisiä, maissia, hirssinsukuista teffiä ja pellavaa.
Ajatus gluteenittoman leipomon perustamisesta nousi naisten omasta arjesta ja tarpeista saada gluteenittomista aineksista leivottua hapanleipää.
Kotien keittiöt alkoivat täyttyä jauhosäkeistä ja leivontatarpeista.
”Perustin leipomon osittain sen vuoksi, että saisin kotikeittiöni takaisin ja jonkun paikan kaikille leivontatavaroille”, Alho hymähtää.
”Minulla puolestaan oli tarve työllistyä perheen ehdoilla. Biokemistin töitä kun lähiseudulla ei ole paljonkaan tarjolla”, Haavisto kuvailee.
Aluksi leipien kysynnästä ei ollut varmuutta, joten leipomon tärkeimmäksi tuotteeksi suunniteltiin hapankorppua, joka säilyy pitkään.
”Suunnitelmamme oli, että voimme työskennellä osa-aikaisesti ja leipoa korppuja ajoittain varastoon, jos niitä ei saa heti myytyä. Alkusuunnitelmaan verrattuna tilanne on vähän riistäytynyt käsistä”, Alho ja Haavisto naurahtavat.
Alussa naisten haaveena oli osa-aikatyö, mutta kumpikin on saanut leipomosta kokopäivätyön. Sunnuntaina pidetään ehdottomasti vapaata, mutta muuten päivät leipomolla ovat pitkiä.
”Eipähän ole tullut ongelmia liiasta vapaa-ajasta”, Alho ja Haavisto nauravat.
Leipomoyrittäjät tekevät töitä omien vuorokausirytmiensä mukaisesti. Alho tekee iltayöstä viimeiseksi hiivataikinat ja leivontasuunnitelmat valmiiksi aamuvirkuille, ja Haavisto aloittaa aamulla varhain valmiiden taikinoiden leipomisella.
Seuraavan päivän hapantaikinat alustetaan päivän päätteeksi odottamaan iltayön tai aamun leipureita.
Alhon ja Haaviston lisäksi leipomossa on yksi kokopäiväinen ja kolme osa-aikaista työntekijää.
”Vaikka Itellaa usein moititaan, meidän kannaltamme sen palvelut ovat toimineet loistavasti. Aamulla leivomme leipää, laitamme ne postiin illansuussa viideltä ja seuraavana päivänä ne ovat perillä”, Alho kuvailee.
Tällä hetkellä jälleenmyyjiä on noin 60. Pohjoisin on Rovaniemellä ja itäisin Kuopiossa.
Leipomoyrittäjät saivat toiminnan käynnistämiseen Finnveran naisyrittäjälainat. Lisäksi Haavisto sai uutena yrittäjänä starttirahan.
Kolmannen työntekijän palkkaamista varten leipomo olisi voinut saada palkkatukea, mutta Alho ja Haavisto totesivat hakuprosessin liian työlääksi.
Elintarvikeyrittäjyyteen liittyvä byrokratia hämmästytti aluksi perustajia, mutta kokemus on antanut vastaukset moniin kysymyksiin.
”Emme pitäneet erillistä taukotilaa tarpeellisena. Terveystarkastaja kuitenkin kiinnitti asiaan huomiota. Nyt vajaa kolme vuotta myöhemmin erillisyys tuntuu itsestään selvältä”, Alho toteaa.
Alho ja Haavisto toteavat yhdessä, että monet aluksi byrokraattisilta tuntuneet vaatimukset ovatkin osoittautuneet hyödyllisiksi, kun toiminta on laajentunut.
”Emme tulleet perustamaan maaseudulle leipomoa, vaan koko elämämme”, Alho ja Haavisto kuvailevat, kun heiltä kysytään, miksi he päättivät perustaa yrityksen Yläneelle.
Sijainnista maaseudulla on ollut leipomolle enemmän hyötyä kuin haittaa.
Pienen paikkakunnan yrittäjät pitävät tiiviisti yhtä. Vaikka he toimivat eri aloilla, monet arjen ongelmat ovat yhteisiä.
Alho ja Haavisto ovat saaneet paljon isällisiä neuvoja ja kannustusta muilta yrittäjiltä.
”Täällä virallisilla toimijoillakin on kasvot, ja ihmiset ovat tuttuja”, Alho toteaa.
Lisäksi maaseudulla toimitilojen vuokrat ovat edullisia.
Leipomon juuret ovat syvällä Varsinais-Suomen maaperässä, ja se näkyy myös Eilamarin leivissä.
”Sydämenmuotoiset leipämme kuvaavat entistä Yläneen kuntaa, joka oli kartalla sydämen muotoinen”, Haavisto kertoo pilke silmäkulmassa.
Leipomoyrittäjien mukaan allergiaruokiin liittyy usein tietty kliinisyyden leima.
”Me haluamme tehdä maukasta leipää, joka on moniin erityisruokavalioihin sopivaa ja myös kaunista katsella”, Alho toteaa.
Tulevaisuudessa Alho ja Haavisto haluaisivat parantaa Eilamarin tuotteiden saatavuutta. Tarkoitus on perustaa muutamia sivuleipomoja ympäri Suomea.
”Haluamme pitää leipomoyksiköt pienenä, sillä silloin toiminta säilyy joustavana ja työtilat turvallisina moniallergisille ja”, Alho ja Haavisto toteavat.
Pieni leipomo voi toimia vaikka sivuelinkeinona.
Sopivia tiloja löytyy Alhon mukaan lähes jokaisesta maalaiskylästä. Eilamarinkin tilat on rakennettu alun perin liha- ja makkaramyymälälle ja niissä on vuosien saatossa toiminut muun muassa sähköliike.
LIINA NIITTYMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
