Lukijalta: Työntekijöiden aseman heikentäminen kääntää Suomessa kehityksen kelloa taaksepäin

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta, työministeri Arto Satonen ja Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen. Kuva: Sanne Katainen, Carolina Husu

Euroopassa heräsi 1960-luvulla keskustelua demokratian lisäämisestä työelämässä. Yritysdemokratiaa vaadittiin erityisesti maissa, joissa ammattiyhdistysliike oli yhtenäinen, kuten Ruotsissa ja Länsi-Saksassa. Rafael Paasion (sd.) hallitus käynnisti vuonna 1967 lainvalmistelun yritysdemokratiasta.

Työnantajapuolen ja poliittisen oikeiston vastustaessa työntekijöiden ottamista yritysten hallintoon säädettiin kompromissina laki yhteistoiminnasta yrityksissä vuonna 1978. Se ei turvannut työntekijöille sellaista vaikutusvaltaa, mikä toteutui muissa Pohjoismaissa ja Saksassa. Niissä otettiin työntekijöitä yritysten hallituksiin ja luotiin työpaikoille yhteistoimintaelimiä sekä ammattijärjestöjen asemaa vahvistettiin.

Toisin kuin työntekijäpuoli kuvitteli, yhteistoimintalaki ei merkinnyt demokratiakehityksen alkua vaan päätepistettä. Vuoden 1978 laissa yhteistoimintaneuvottelujen kohteena olivat myös liiketoimintaa koskevat päätökset, kuten yrityksen lopettaminen tai liiketoiminnan muutokset.

Sen sijaan vuonna 2007 ja 2022 voimaan tulleissa yhteistoimintalaeissa liiketoimintapäätökset eivät ole neuvottelujen kohteina. Niiden kohteiksi säädettiin vain päätösten henkilöstövaikutukset, kuten kuka saa potkut.

Vaikutusvallan puute yrityksissä ei ole edistänyt yritysten tehokkuutta ja tuottavuutta. 1970-luvun keskusteluissa työnantajapuoli piti työntekijöiden osallistumista hallintoon haittana tehokkuudelle. Ruotsissa ja muissa verrokkimaissa työntekijöiden osallistuminen hallintoon ei ole turmellut yritysten tehokkuutta.

Ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvalta on ollut merkittävä kolmikantaisessa lainvalmistelussa ja keskitettyjen tulopoliittisten ratkaisujen aikana. Senkin aika on nyt ohi.

Hallituksen hallitusohjelmassa päättämä työrauhalakien muutos iskee heikentävästi työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksiin. Oikeutta vaikuttaa työtaisteluilla työntekijöiden työehtoihin ja heitä koskeviin taloudellisiin ja sosiaalisiin etuihinsa rajoitetaan rajusti.

Muutokset työrauhalakeihin, yhteistoimintalain soveltamisalan rajaaminen vain suurimpiin yrityksiin ja työsuhdeturvan heikennykset kääntävät toteutuessaan historian kelloa taaksepäin ja pois muiden Pohjoismaiden ja Saksan malleista. Siten ei luoda yhteistä kansallista projektia työmarkkinoille eikä yhteishenkeä yrityksiin.

Kari Kannala

työoikeuteen erikoistunut asianajaja, eläkkeellä