HELLAN KULMALLA Pahoja soseita
Sauvasekoittimelle riitti keittiössämme käyttöä vuosi sitten keväällä. Puolivuotias oli tarkoitus opettaa kasvisten makuun, ja surauttelin harva se päivä erilaisia mössöjä keitetyistä porkkanoista, perunoista, parsakaalista, kukkakaalista ja kesäkurpitsasta.
Alku näytti lupaavalta. Sitten vauva kieltäytyi nielemästä valmistamiani ruokia. Ei auttanut, vaikka joukkoon lypsi tissimaitoa. Ei auttanut, vaikka ruokiin lisäsi yrttejä.
Välillä tuntui, että ainoastaan bataattisose kelpaa. Seuraavana päivänä sillekin tuli täydellinen stoppi.
Jossain vaiheessa aloin kirjoittaa ohjeen ylös, jos huomasin, että edes pieni määrä ruokaa uppoaa lapseen. Mutta kohta hyväksi havaittu riisi-avokado-kanasekoitus ei enää kelvannutkaan.
Toisinaan tuntui, että vain kaupan purkkiruoka maistuu lapsellemme. Toisinaan sekään ei mennyt alas.
Vaikka en ole koskaan pitänyt itseäni huippukokkina, vauvanruokien valmistus lannisti.
Tänäkään päivänä en ole varma, miksi valmistamani ruuat maistuivat niin pahoilta. Ja kuten lapsenhoidossa yleensä, minulla ei ole aavistustakaan, miksi ruuat lopulta alkoivat kelvata.
Tiedän vain, että muutos tapahtui pian yksivuotispäivän jälkeen. Ehkä poskihampaiden puhkeamisella oli siinä osansa, tai ehkä lapsemme vain oli kovasti kaivannut suolaa ruokiinsa.
Nyt puolitoistavuotiaamme syö kavereidensakin ruuat. Ihan sama, onko ruoka pilttiä, kotiruokaa vai ravintolatasoa. Kaikki kelpaa. Satunnaisesti myös sillit, oliivit, katkaravut – ja myrkytön vesivärilitku.
HELI VIRTANEN
heli.virtanen@
mt1.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
