KANSAN SUUSTA Ruista ranteeseen
Tällä viikolla katetaan pöytään vanhan kansan arkista ateriaa.
Leivästä syönti aloitetaan, sanottiin Hattulassa. Otetaan vaikka viisi ruisleipää, sillä nilsiäläisen mukaan ei ole rukiisen leivän edelle käynyttä. Saadaan sitä paitsi ruista ranteeseen.
Ohraleipä ottaa silloin, kun rukiit loppuivat. Joskus joudutaan tyytymään hätäleipään. ”Pittää ottoo oravalta velekoo kul leipä loppuu”, sanoi iisalmelainen.
Leipäpappi kirkossa tosin sanoi, ettei ihminen elä pelkästään leivästä. Otetaan siis vielä kaksi kalaa.
Ja potut pottuina. Mukaan rasvaa, sillä se sopii kaikkeen, kuten komit sanovat.
Jos ruoka epäonnistuu, kannattaa viivyttää pöytään kutsua. Nälkä nimittäin pelastaa huononkin keitoksen.
Impilahdella tiedettiin, että missä leipiä syödään, siellä leikkiä lyödään. Vaikka ruoka saa mielen iloiseksi, ruualla ei leikitä.
Ruoka syödään rauhassa, sillä hotkiminen ei ole elimistölle hyväksi. Viisaus Vieremältä varoittaa, että joka ruokansa hotkii, se eukkoansa potkii.
Ruokahalun sanotaan kasvavan syödessä, mutta nyt alkaa olla vatsa täysi. Jos olisi juhla, voitaisiin ottaa jälkiruuaksi vaikkapa piece of cake, pala kakkua. Suomessa tätä ilmaisua vastaava syötävä, helppo nakki, olisi lähinnä suolaista pikkupurtavaa.
TOPI LINJAMA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
