VÄITÖS Täpläravun kantama rutto uhkaa kotimaista jokirapua
Tuontilaji täpläravun kantama rapuruttotyyppi on erittäin voimakas taudinaiheuttaja ja valtava uhka kotimaiselle jokiravulle, filosofian maisteri Jenny Makkonen toteaa väitöskirjassaan.
Makkonen mittasi rapuruton itiöintiä jokiravusta ja täpläravusta.
Ruttoa sairastava täplärapu tuotti ympäristöönsä jatkuvasti uusia tauti-itiöitä myös kylmän veden aikana.
Erityisen runsasta itiöiden leviäminen oli lämpimän veden aikaan, täpläravun vaihtaessa kuorta sekä stressin tai kuoleman hetkellä.
Jokiravusta ruttoitiöitä irtosi ainoastaan ravun kuollessa ja hieman kuoleman jälkeen.
Makkosen mielestä täpläravun leviäminen ja levittäminen ovat valtava uhka kotimaiselle jokiravulle. Myös jokirapuistutusten yhteydessä olisi syytä tehdä istukkaiden terveystarkastuksia. Jokirapukin voi toimia oireettomana rapuruton kantajana.
Rapuruttokantojen väliset perinnölliset erot mahdollistavat ruttokantojen tarkemman tunnistamisen suoraan ravun kuoresta. Tähän asti ruttotyyppien tunnistamiseen on jouduttu käyttämään aikaa vievää viljelytekniikkaa.
Makkonen havaitsi, että ensimmäisen tautiaallon mukana Eurooppaan ja Suomeen tullut rapuruttotyyppi As on ominaisuuksiltaan hyvin kirjava. Osa aiheutti jokirapujen nopean ja täydellisen kuolleisuuden, osa ei tappanut kaikkia rapuja.
Rapurutto levisi Suomeen 1800-luvun lopulla ja hävitti jokiravut lukuisista hyvistä rapuvesistä.
1960-luvulla Suomeen ryhdyttiin istuttamaan amerikkalaisia täplärapuja. Ne toivat mukanaan toisentyyppisen ruton.
Täpläravut kantavat kuoressaan Psl-tyypin ruttoa, mutta eivät itse siihen välttämättä kuole. Kotimaiselle jokiravulle uuden tyypin rapuruttokin on tappava tauti.
Makkosen väitöskirja tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa reilu viikko sitten.
REIJO VESTERINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
