Tuhoaako lihatalojen keskinäinen kilpailu maamme sianlihantuotannon?
Elämme tässä alkukesällä juhannusta odotellessa lihankulutuksen parasta aikaa. Kuitenkin TNS Gallupin tilastoissa maalis–huhtikuulta grillimakkaroiden kuluttajahinnat ovat laskeneet useita prosentteja.
Kevään mittaan makkaroita ja muita lihatuotteita on myyty alennetuilla hinnoilla. Kuitenkin sianlihan kuluttajahintoihin on saatu 12,3 prosentin korotukset 4/2012–4/2013 välisenä aikana.
Nyt näyttää siltä, että tilastojen mukaan tuottajahintaan kovista kustannusten nousuista huolimatta tästä on tullut vain noin 20 prosenttia. Tulevaisuuden avainkysymys on: Mihin rahat häipyvät?
Kauppaa en nyt syytä, koska myyjä ilmeisesti paljasti itse itsensä laskemalla ensin tuottajahintoja.
Kun hintojen lasku tulee vielä ajankohtaan, jossa on jokakeväinen porsaiden ylijäämä, ei se paljon innosta ottamaan uutta erää lihasikalaan. Henkilöiden, jotka hinta-asioista päättävät, pitäisi lähteä lasipalatseistaan kiertämään porsastuotantosikaloihin, joissa on jo 40–50-kiloisia, jopa 60-kiloisia porsaita todella ahtaissa tiloissa, vielä vuoden kuumimpaan aikaan.
Rehua kuluu valtavasti, tilit siirtyvät ja työmäärä lisääntyy. Ei ole ihme, että siellä tuottajat elävät jaksamisen äärirajoilla. Tällaista ei saisi nyky-Suomen lihantuotannossa enää tapahtua. Jotain on pakko keksiä.
Onneksi Snellmannilla kannetaan huolta kotimaisen lihantuotannon kannattavuudesta pitämällä porsaan ja lihan hinnat vallan eri tasolla kuin kilpailijoilla. Talossa täytyy olla terävä johto ja hyvät myyjät, sekä oikein mitoitettu osaava henkilökunta. Toivottavasti tuo sama kehitys heillä jatkuu.
Jos ei osuustoiminnalliset yritykset pysty takaamaan kannattavaa tuotantoa, ala kuihtuu. Kymmenen vuoden kuluttua suurimman lihayrityksen nimi ei ala A:lla eikä H:lla.
Kun on seurannut Atrian ja HK:n vuoden aikana palkattujen uusien ihmisten määrää, pistää väkisinkin miettimään, ovatko kaikki tarpeellisia.
Jokin kyllä mättää, kun juhannuksen alla pitää laskea hintoja. Ala ei sitä, etenkään porsastuotannossa, kauaa kestä.
Ei ensimmäisenä pidä olla tuottajan niskassa. Nykyisillä palkkakustannuksilla pitää olla tarkkana, kun uutta väkeä palkataan. Tässä on keskeisillekin luottamushenkilöille miettimistä.
Mitä tapahtuu rehuviljatuotannolle, eläinkuljetusyrittäjille, rehunkuljetusyrittäjille puhumattakaan niistä nuorista, jotka jo ovat alaan investoineet. Tässä on katastrofi edessä, jos ei osata ottaa markkinoilta edes kustannustasoa vastaavaa hintaa.
Turha verrata esimerkiksi Tanskan hintoihin, niillä hinnoilla tämä kyllä loppuu. Sen pitäisi kaikkien ymmärtää.
Ala kaipaisi uusia lihasikapaikkoja. Maastamme kyllä löytyisi nuoriakin, joilla on intoa, kunhan kannattavuus jotenkin turvattaisiin.
Toivottavasti ministeri Koskinen pysyy lujana 141-neuvotteluissa kaikkien eläinlajien osalta, niin että kotimainen tuotanto voidaan turvata. Tästä maasta on jo häipynyt liikaakin työpaikkoja. Kyllä elintarvikeketjua pitää rohkeasti puolustaa, eikä olla heti sopimassa niin kuin on monesti käynyt.
Te viljelijät, jotka olette hallinnoissa mukana tai sinne menossa, muistakaa ketä edustatte. Siellä pitää ottaa rohkeasti kantaa. Muuten on käymässä niin kuin tällä hetkellä vähän näyttää, että rengeistä tulee isäntiä.
Vanha sananlaskukin sanoo, että siitä ei hyvää seuraa.
Kalevi Pukara
Honkajoki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
