Vihannesten kulutustavoisi vallan hyvin lisätä
Viime vuonna vihannesten viljelyala vähentyi Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (Tike) tilastojen mukaan avomaalla 461 hehtaaria ja kasvihuoneissa 22 hehtaaria. Ruukkuvihannesten viljelyala kasvihuoneissa lisääntyi 4 hehtaarilla.
Eniten viime vuonna vähentyi avomaalla porkkanan viljely, 183 hehtaaria. Tarhaherneen viljelyala putosi 138 hehtaaria, valkokaalin 59, punajuuren 58 ja lantun 53 hehtaaria.
Eniten avomaalla kasvoi parsakaalin viljely, 27 hehtaaria. Palsternakan viljely lisääntyi 24 hehtaarilla ja rapeakeräsalaatin 22 hehtaarilla.
MTK:n kasvinviljelyasiamies Mika Virtanen ei ole huolissaan kotimaisen sadon saatavuudesta, koska viljely on tehostunut ja hehtaarisadot parantuneet. Kasvisten suosiossa myös tapahtuu vaihtelua. Esimerkiksi kiinankaali on menettänyt suosiotaan jäävuorisalaatille.
”Kulutuksen ylläpitäminen on haasteellista ja tärkeätä. Viljelyalan lisääminen ei ole mielekästä, koska normaalivuosina perusvihanneksista on ylitarjontaa. Kulutuksen kasvun kautta on mahdollista pitää nykyinen viljelyala ja jopa vähän lisätäkin”, Virtanen sanoo.
Erikoisvihanneksia voisi meilläkin viljellä, mutta Virtasen mukaan ongelmana on, että kauppa ei panosta niiden myyntiin. Viljelijöillä tähän ei ole resursseja.
”Kuluttajat voisivat kokeilla kaikenlaista, mutta pitäisi olla jokin taho, joka pitäisi erikoiskasvikset valikoimissa”, Virtanen sanoo. ”Vain viljelyn takia ei esimerkiksi salottisipulia tai raitajuurikasta kannata viljellä.”
Satakunnassa päättyi viime vuoden lopussa hanke, jossa haettiin uusia lajeja ja lajikkeita avomaan vihannestuotannon monipuolistamiseen.
”Ajatuksena oli, että monipuolistetaan valikoimaa ja saadaan viljelyyn sellaisia tuotteita, joista viljelijä saa paremman hinnan”, sanoo hankkeessa mukana ollut puutarhuri Merja Mäkinen Satafood Oy:stä.
”Kaiken kaikkiaan meillä oli kolmen vuoden aikana viljelyssä noin 160 lajiketta. Siinä oli maustekasveja, sipuleita, kaaleja, papuja, maissia, meloneita, juurikkaita, melkein kaikki sellainen, mitä voi kuvitella, että Suomessa voi peltoon laittaa.”
Hankkeen päätyttyä näyttää siltä, että varteenotettavia lajeja löytyi, ja osa viljelijöistä on suunnitellut myös viljelyn jatkamista.
”Esimerkiksi suippokaalin viljelijät totesivat hyväksi viljeltäväksi. Sen vastaanotto oli myönteinen eikä sitä tarvinnut hirveästi markkinoida. Myös salottisipuli oli sellainen, että ne, jotka sen viljelyä kokeilivat, aikovat myös jatkaa. Tosi hyvän kokoista sipulia tuli, kun se vaan sään puolesta onnistui”, Mäkinen kertoo.
Hankkeessa viljellyt määrät eivät Mäkisen mukaan olleet kovin suuria.
”Satoa tarjottiin yksittäisiin kauppoihin. Oli viljelijän aktiivisuudesta kiinni, miten satoa saatiin kauppaan. Kauppa otti ihan hyvin vastaan.”
Asiakkaille oli hänen mukaansa tärkeätä, että vihannesten mukana oli myös tietoa, kuten reseptejä ja opastusta käyttötarkoituksesta.
”Tärkeätä oli myös se, että viljelijä oli tuttu. Ainakin vähintään viljelijän nimen pitää näkyä. Muuten asiakkaat ajattelevat, että tällainen erikoisempi tuote on ulkomailta”, Mäkinen sanoo.
Erikoisvihanneksista ei kolmessa vuodessa välttämättä löytynyt suomalaiseen viljelyyn kaikkein sopivimpia lajikkeita. Esimerkiksi värikkäiden porkkanoiden viljelyssä ongelmaksi osoittautui lajikkeiden kukkimisalttius.
Jatkohankkeissa Mäkinen miettisi erityisesti markkinoinnin kehittämistä.
”Tarvitaan jotakin, millä saadaan uusi lyötyä läpi. Kyllä violetti porkkana herättää epäluuloja, mutta kun on joku kertomassa, mitä tämä on ja antaa reseptin, kuluttajat uskaltavat kokeilla.”
Hankkeessa vihanneksia tarjottiin kausituotteina.
”Viljelijöiden yhteistyöllä kautta voidaan pidentää. Esimerkiksi eri maalajeilla kasvuaika vaihtelee ja sato valmistuu eri aikaan”, Mäkinen mainitsee.
MAIKKI KULMALA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
