Viranomaisten luvalla vainajan saa haudata arkussa jopa kotipihalleen – tämän verran kirkko veloittaa hautaamisesta keskimäärin

Mikäli yksityistä hautapaikkaa haetaan luonnonsuojelualueelle, lupaprosessiin voidaan tarvita myös ympäristöviranomaisen lupa. Kuvituskuva.  Kuva: Tuomo Kesäläinen

Vainaja on mahdollista haudata esimerkiksi kotipihalleen tai suvun omistamalle mökille jopa arkussa, jos aluehallintovirasto, terveydensuojeluviranomainen, kunta ja maanomistaja myöntävät siihen luvan. Prosessissa kuullaan yleensä myös naapurikiinteistöjen omistajia.

Yksityisellä haudalla täytyy olla muistomerkki. Luvan saatuaan hautapaikka rauhoitetaan 25 vuodeksi.

Sen sijaan tuhkan sirottelemiseen ei tarvita viranomaisten lupaa, jos haudalle ei tule muistomerkkiä. Tuhkan sirotteluun on kysyttävä maa- tai vesialueen omistajan lupa.

Yksityiset hautapaikat ovat harvinaisia. Ylitarkastaja Matti Ruuska Itä-Suomen aluehallintovirastosta kertoo, että vuodesta 1969 alkaen perustamislupahakemuksia on jätetty koko maassa noin 260. Tilastosta ei käy ilmi, monessako tapauksessa on kyse arkkuhautauksesta.

Vuosittain lupahakemuksia yksityiselle hautapaikalle tulee noin 5–10 kappaletta. Valtaosa niistä koskee uurnan tai tuhkan hautaamista.

Pääsääntöisesti vainajat haudataan oman kotikuntansa seurakunnan hautausmaalle, vaikkei vainaja kuuluisikaan kirkkoon. Hautaaminen muunkin kunnan hautausmaalle on mahdollista, mutta yleensä hautausmaksut ovat silloin kalliimpia.

Pyynnöstä vainaja voidaan haudata uskonnollisesti neutraalille tunnustuksettomalle hauta-alueelle, joiden ylläpitämisestä seurakunnilla on keskinäisiä sopimuksia. Myös vapaa-ajattelijoilla on hautausmaita eri puolilla Suomea.

Takan reunalla omaisen tuhkauurnaa ei voi säilyttää, sillä tuhka on haudattava tai siroteltava luontoon vuoden kuluessa tuhkauksesta. Tuhkaa ei myöskään saa jakaa osiin, vaan se on sijoitettava yhteen paikkaan.

Vuonna 2023 vainajista tuhkattiin runsaat 60 prosenttia.