Teurasmatka kutistui muutamaan metriin
Hälsingestintanin liikkuva teurastamo kootaan navetan viereen teurastusta edeltävänä iltana. Perävaunun vaalein osa on korotus, jolla tiloihin saadaan lisää korkeutta paikan päällä. Nauta kulkee tainnutettavaksi suoraan navetasta. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoFLEN, RUOTSI (MT)
Ison pihaton päätyovi on auki. Siitä alkaa metalliaidoista tehty muutaman metrin kuja kohti rekan perävaunua. Sonni etenee askel-pari kerrallaan. Suoraan edessä näkyy aita, mutta sen läpi navetan piha, kuin tarkoitus olisi kävellä perävaunun alas lasketun päädyn läpi.
Hyvässä tapauksessa sonni kulkee pikkuhiljaa itsekseen tainnutuspaikalle asti. Joitakin joutuu työntämään. Sen tekee Anders, sonneille tuttu hoitaja.
”Tässä saattaa välillä kestää, annamme niiden tulla rauhassa, jotta eläin ei stressaannu”, Mikael Sundin kertoo.
Hän johtaa Hälsingestintanin ympäri Ruotsia liikkuvaa teurastamoyksikköä, jossa teurastetaan nautoja kotitiloillaan. Sundinilla on taustalla 25 vuoden työkokemus erilaisista teurastamoista. ”Tämä on ihan eri juttu.”
Sonni on tullut päätyyn asti. Anders sulkee hiljaa portin sen takana. Eläin nuuhkii aitaa ja katselee. Olemus vaikuttaa leppoisalta.
Viereisen seinän aukosta tulee rauhallisesti käsi, jossa on pulttipistooli. Seuraa hetki hämmentynyttä uteliaisuutta. Sen aikana teurastaja tähtää, sitten kuuluu pamaus.
Nauta kaatuu taintuneena lattialle, ja seinä avautuu teurastamon puolelle, missä ruhosta lasketaan veri, poistetaan sisäelimet ja se nyljetään, tarkastetaan sekä puolitetaan. Puolikkaat siirretään riippumaan jäähdytysosastolle.
Kaikki tapahtuu navetan viereen parkkeeratussa mobiili-teurastamossa. Laitos on koottu neljästä rekan perävaunusta ja hyväksytty virallisesti teurastamoksi. Myös navetta on hyväksytty osaksi teurastusketjua.
Teurastuksia tehdään yleensä kolmena päivänä viikossa, jolloin viikon saldo on 80–90 nautaa.
”Teurastamaan pystyisi enemmänkin, mutta jäähdytystila riittää 30 nautaan päivässä”, Sundin kertoo.
Yksikön mukana kulkee viisi työntekijää, kuljettaja ja tarkastuseläinlääkäri.
Lihayhtiö Hälsingestintan on erikoistunut eettiseen ja pitkään riiputettuun lihaan.
”Ajattelemme eläintä, jotta liha olisi hyvää. Stressittömyys vaikuttaa makuun ja pehmeyteen”, Sundin kertoo.
Toiminta perustui aiemmin ostolihaan.
”Aloimme miettiä, että joskus teurastamot lopettavat lihan myynnin meille, koska kilpailemme samoissa kaupoissa”, Sundin kertoo.
Syntyi idea omasta teurastamosta, joka tulisi eläinten luo. Päätös tehtiin nopeasti ja viime vuoden lopulla suomalainen Kometos toimitti kahden rekka-auton päälle rakennetun laitoksen.
Toiminta saatiin kunnolla vauhtiin maaliskuussa, minkä jälkeen työ on Sundinin mukaan sujunut hyvin. Nautoja on teurastettu vuodessa noin 2 000, pohjoisen Pajalan ja etelän Skoonen välillä.
Parhaillaan Hälsingestintan etsii lisää sopimustuottajia, joilta löytyy vähintään 20 nautaa teuraaksi kerralla. Tavoitteena on teurastaa noin 4 500 nautaa vuodessa.
”Kannattavuus riippuu siitä, montako eläintä menee läpi”, Sundin tiivistää.
Yhtiö ostaa eläimet, teurastaa ne, ja kuljettaa omaan leikkaamoonsa Eskilstunaan.
Liha myydään omalla tuotemerkillä maan isoissa kauppaketjuissa, ja kuluttajat ovat löytäneet sen hyvin. Hinta on kuluttajille noin 10–15 prosenttia tavanomaista lihaa korkeampi.
Tuottajille yhtiö maksaa suunnilleen saman kuin muut lihatalot. Lisäksi maksetaan laatulisää ja sadan kruunun korvaus jokaisesta tuottajan teuraaksi saattelemasta eläimestä.
Tärkein houkutin tuottajille ei ole hinta.
”Tuntuu paljon paremmalta näin, kun eläimiä ei tarvitse vain lastata ja lähettää pois. Kaikki tapahtuu tässä ja voin jutella teurastajan ja eläinlääkärin kanssa. Teurastamolle lähettäessä en tiedä, mitä lähdön jälkeen tapahtuu”, Flenissä sijaitsevan Gråsta Gårdin karjanhoitaja Anders Lindblom kertoo.
Hän saa raportin teuraista päivän päätteeksi.
Liikkuva teurastamo kiinnostaa Sundinin mukaan laajasti. Soittoja on tullut ympäri Eurooppaa, ja myös Ruotsin kuningas on tutustunut tiloihin. ”Ehkä pääsemme vielä teurastamaan hänenkin karjaansa.”
Elintarviketurvallisuusviraston tarkastuseläinlääkäri Mona HansErs kulkee teurastamon mukana vuoroviikoin kollegansa kanssa.
Hän pitää eläinten kannalta hyvänä, ettei niiden tarvitse ennen teurastusta kummastella uusia ihmisiä, vieraita lajitovereita ja uutta paikkaa.
”Teurastamolle tullessa eläimet ovat usein kuljetuksesta hikisiä. Niitä jännittää kaikki uusi: erilaiset hajut, lattia, valot ja ihmiset. Tässä vältytään niiltä”, HansErs sanoo.
Todettua tietoa tilalla teurastamisen vaikutuksista eläinten stressiin, käytökseen ja lihan laatuun saadaan muutaman vuoden kuluttua, kun maatalousyliopisto SLU saa valmiiksi tutkimuksen, johon parhaillaan kootaan aineistoa.
Terhi Torikka
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
